All The Fools Sailed Away: Dion ”Dream Evil” 30 vuotta.

Tekijä
Ville Krannila
-
Kuva: Hämeenlinnan Kuvapalvelu/Jaakko Virtanen
MAINOS:


Dio julkaisi neljännen studioalbuminsa “Dream Evil” 30 vuotta sitten.

Levy esitteli Vivian Campbellin paikalle astuneen uuden kitaristin Craig Goldyn, joka oli tehnyt virallisen debyyttinsä vuotta aiemmin “Intermission” minilevyllä ja uudessa studiokappaleessa ”Time To Burn”. ””Dream Evil” oli myös basisti Jimmy Bainin, rumpali Vinnie Appicen sekä kosketinsoittaja Claude Schnellin viimeinen levy Diossa. Seuraavalla ”Lock Up The Wolves”-albumilla (1990) tultaisiin kuulemaan täysin uudistunutta kokoonpanoa. Appice palasi bändiin pidemmäksi aikaa 1990-luvulla ja viime vuonna kuollut Bain myös vielä yhteen otteeseen 2000-luvun alussa.

”Dream Evilia” ehkä lievästä kaupallisuudestaan ja vanhakantaisesta soundistaan johtuen ei usein kuulla mainittavan edellisten kolmen Dio-levyn ja erityisesti bändin klassikkodebyytin ”Holy Diverin” rinnalla. Craig Goldyn mukaan tämä johtui levyn soundista, joka oli tietoisesti viety yhtyeen 1980-luvun materiaalista lähimmäksi johtohahmo Ronnie James Dion edellisen vuosikymmenen Rainbow-yhtyettä:

For me it was the album most like what Ronnie had done in Rainbow. Now, that should have made it appeal to Dio fans, but there are some followers of the band who didn’t like Rainbow particularly. That may come as a surprise; because in theory how could you be a fan of Dio and not appreciate Rainbow? But it is true. So the fact that we went for more of a Rainbow approach on “Dream Evil” than had been the case with any of the earlier Dio albums might explain the slightly negative reaction from certain quarters.

Rainbow kuuluu yhä levyn vokaalimelodioista, kappalerakenteista sekä 1970-luvun maailmaan kallella olevasta kitarasoundista, joka kuitenkin oli päivitetty onnistuneesti 10 vuotta myöhempään tuotantoympäristöön. Goldy kirjoitti valtaosan levyn biiseistä yhdessä Dion kanssa. Poikkeuksena oli hypnoottisen riffin varaan rakennettu ”Naked In The Rain”, joka oli kreditoitu yksin Ronnien nimiin. Goldy oli vakuuttunut Dion tavasta säveltää ja työskennellä studiossa:

What Ronnie used to do was let his mind wander, which allowed him to think outside of the box. So he’d come up with ideas that would enhance the music that perhaps wouldn’t be obvious. I loved working with him as a producer as well as a songwriter and vocalist.

21.7.1987 ilmestynyt “Dream Evil” on kokonaisuutena yksi Dion tasaisimmista ja laadukkaimmista töistä Goldyn ja Ronnien yhteispelin toimiessa hienosti studiossa ja luovan prosessin osalta. Avausraita ”Night People” iskee edelleen vakuuttavasti ja nimikappale on Rainbow-henkisyydestään sekä tarttuvan kitarariffin saattelemana yksi Dion parhaista kappaleista Ronnien loistaessa vokaaleissa tuttuun tyyliinsä.

Goldy kertoo nimibiisistä:

Title track was very much our version of Rainbow’s “Man On The Silver Mountain” and Ronnie liked the idea so much that he decided it should be the album’s title. Now, part of what made “Man On The Silver Mountain” so impressive was that Ritchie Blackmore played a lot of in-between notes in the riff. I wanted to do the same thing with “Dream Evil”. But when we began to record, there was a squeaky sound in my equipment that we couldn’t get rid of. So I had to abandon the idea of following Ritchie’s blueprint. A shame, because it would have made the song even better.

Levyn loppupuolelta erityisesti ”When A Woman Cries” kosketinsoitinvetoisena nostaa edelleen hymyn huulille ja nyrkin pystyyn. Singlet “All The Fools Sailed Away” ja “I Could Have Been A Dreamer” kuuluivat myös Dion ensimmäisen vuosikymmenen kovatasoisen materiaalin kärkihetkiin. Levy vaikka ylsi top-10 joukkoon mm. Ruotsissa, Norjassa sekä Englannissa, ei osoittautunut suureksi listamenestykseksi. Muutoksen tuulet olivat jo ajamassa raskasta musiikkia entistä pelkistetymmälle linjalle ja vuosi 1987 oli viimeisiä perinteisen heavy metallin valtakaudella. ”Dream Evilin” materiaalia ei myöskään kovin laajalti enää seuranneen kiertueen jälkeen Dion konserteissa kuultu. Yksittäisinä toki vielä 2000-luvullakin ja loistava ”Sunset Superman” saatiin ilmoille vielä bändin viimeisillä Suomen keikoilla Oulussa kesäkuussa 2008.

Elokuussa 1987 pian levyn julkaisun jälkeen Dio esiintyi Doningtonin Monsters Of Rock-festareilla ja nähtiin myös Suomessa Giants Of Rockissa. Huippukunnossa olleen yhtyeen keikka Englannissa taltioitiin jälkipolville ja se on kuultavissa ”Dream Evil” 2CD remasterin bonuslevyllä sekä erikseen Ronnie James Dion vuonna 2010 tapahtuneen kuoleman jälkeen julkaistulla ”Dio At Donington”-albumilla. Remasterilla ovat lisäksi mukana bonuskappaleet ”Hide In The Rainbow” sekä radio edit ”I Could Have Been A Dreamer”-singlestä. ”Dream Evil”- kiertue kesti maaliskuuhun 1988 saakka ja seuraavana vuonna koko yhtyeen kokoonpano meni vähitellen vaihtoon. ”Lock Up The Wolves”-levy poikkesi selvästi ”Dream Evilista”, ja huolimatta muutamista hyvistä hetkistään ei yltänyt edeltäjänsä tasolle.

Dio Disciples-yhtyeen kanssa edelleen vanhan työnantajansa materiaalia keikoilla esittävä Goldy muistelee ”Dream Evilia” yhä lämmöllä:

I think it’s been very undervalued. I have a lot of affection for it and it’s gratifying when I get messages through Facebook or other social media from people who’ve rediscovered the album and now like it. Slowly “Dream Evil” is coming into its own.

Myös Ronnie myönsi myöhemmin arvostavansa levyä ja lähinnä sen aikoihin tapahtuneiden muutosten kokoonpanossa aiheuttaneen vokalistilla itsellään jälkikäteen negatiivisia ajatuksia albumista:

I actually think that, in retrospect, that that was a really good album. At one time I hardly cared for it and we hardly did anything from that album. I think maybe it was because of the circumstances. It was kind of difficult for Craig (Goldy) to come in and replace Viv, who everybody was so used to and wanted to still be in the band, so I think at times it made it difficult for me, and I always look back at those times as that album not being a very good album, but it was. It was a great album. Nowadays I think about how many good songs are on that album and just how well it was done, so no, I don’t think it fell short of any expectations at all.

Teksti: Ville Krannila

Katso alta levyltä ohkaistut musiikkivideot sekä harvinainen pidempi versio ammattikalustolla kuvatusta keikasta Italian Monsters Of Rockista vuodelta 1987:

Ville Krannila
Profiili | + artikkelit

Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.

LIITTYVÄT ARTIKKELITLISÄÄ TEKIJÄLTÄ