Yngwie Malmsteenin “Trilogy” tänään 30 vuotta

yngwie-malmsteen-trilogy-1986-front-cover-7300

Ruotsin kitarasankarien kuningas Yngwie J. Malmsteen julkaisi kolmannen studiolevynsä “Trilogyn” 30 vuotta sitten. Se nostetaan nykypäivänä neoklassisen metallin ja kitaratyylin yhdeksi pioneerijulkaisuista Malmsteenin kahden edeltäneen Rising Force-kiekon ohella.

Levy oli menestys ja ensimmäistä kertaa esitteli selkeästi perinteisempiin kappalerakenteisiin perustuneen kokonaisuuden aikaisempien kiekkojen ollessa vahvemmin instrumentaalipainotteisia. LP ylsi jopa sijalle 44 Amerikan listoilla mitä voidaan pitää merkittävänä saavutuksena, sillä vastaavaa kitarakuritusta ei tuolloin hittisijoituksina kovin usein noteerattu. Malmsteenin välittömästi tunnistettava kitaratyyli dominoi levyä, mutta nyt ehkä ensimmäistä kertaa taustayhtye nousi esiin uudella tavalla tukemaan sovituksia ja soundimaailmaa.

Malmsteen kirjoitti ja tuotti levyn itse sekä soitti levylle kaikki kitarat ja bassoraidat, miestä säestivät Johanssonin veljekset Jens koskettimissa ja Anders rummuissa. Laulajaksi saapui Savoy Brownissa aiemmin vaikuttanut amerikkalainen Mark Boals, jonka korkealta ja kovaa kaikunut ääni vei musiikkia melodisempaan suuntaan verrattuna kahden edellisen levyllä vokalistina toimineeseen Jeff Scott Sotoon. Albumi taltioitiin Los Angelesissa kuuluisassa Village Recorders studiossa, jossa levyjä ovat vuosien varrella tehneet lukuisat menestysartistit kuten Aerosmith, Kiss, Alice Cooper sekä Ozzy Osbourne. Yngwie kertoi levyn julkaisun aikoihin päätöksestään hoitaa itse tuottajan työt:

Oman levyn tuottamisessa on omat  hyvät ja huonot puolensa. Syy miksi haluan tehdä niin on sama kuin syy, miksi kirjoitan itse kaiken materiaalini. Näen itseni artistina ja säveltäjänä ja haluan varmistaa, että pääsen toivomaani lopputulokseen.

”Trilogyn” singlenä julkaistiin levyn avaus- ja selkeästi kaupallisin raita “You Don’t Remember – I’ll Never Forget”, jossa Johanssonin koskettimet ovat Malmsteenin aiempaan materiaaliin verrattuna selvästi vahvemmassa roolissa. Myös tätä seuranneet ”Queen In Love” sekä raskaampi ”Liar” omasivat klassikkopotentiaalia.

Malmsteen on kertonut debyyttisinglestä seuraavaa:

Kirjoitin kappaleen koskettimilla ja kyseessä oli tietoisesti kaupallisesti suuntaa hakeva biisi. Mutta koko ”Trilogy”-levy oli hyvin monipuolinen kokonaisuus, siinä oli balladeja ja raskasta sekä teknistäkin materiaalia.

Singlen B-puolelle arvatenkin tasapainottamaan uudemman ja vanhemman Yngwien materiaalipainotusta valikoitui instrumentaali. ”Crying”  esittelee Malmsteenin taituruutta sovituksen vaihdellessa akustisen ja sähkökitaran välillä, kappaleen nimen mukaisesti kitara tuntuu itkevän sanomaansa kuulijan korviin. Malmsteenin soittama basso on jostain syystä miksattu biisissä todella pintaan. Soundi vaikuttaa aluksi jopa oudolta basson soidessa kovempana kuin Ynkän taitavasti virittelemä akustinen kitara. Basson ylivalta jatkuu myös seuraavassa kappaleessa ”Fury” ja kestää tästä eteenpäin koko levyn loppuun.

yngwie1

”Trilogyn” jälkipuolisko ennen päätösraitaa ei yksittäisinä kappaleina aivan yllä samaan loistoon kuin alun neljän biisin suora. ”Fire” on jälleen kaupallista suuntaa hakeva esitys, jossa päähuomion vie kuitenkin Yngwien todella vakuuttava soolo. Hidastempoinen ”Dark Ages” kokee saman kohtalon, muu kappale tuntuu jäävät täysin Malmsteenin työskentelyn varjoon.  Instrumentaaliosastolla ja kitaristien suurena vaikuttajana vuoren huipulla seisoo kuitenkin ”Trilogy Suite Op.5,”  joka 7-minuutin eeppisenä esityksenä päättää levyn. Jens ja Yngwie duetoivat hienosti sovituksessa ja kappale on edelleen mestarin uran yksi vahvimmista taidonnäytteistä.

Vaikka kaupallisuudessaan levy astui hiukan erilaisille poluille, Malmsteenin kuusikielisen varressa osoittama taituruus on läpi kiekon huikeaa kuultavaa. Kun muistetaan että kyseessä oli vuosi 1986 ja kitaristi oli levyn julkaisun aikaan vasta 23-vuotias, sen arvo nousee entisestään. Kappalejärjestys on samoin hyvin mietitty, albumin alkupuolelta löytyvät hyvin live-areenoillekin sopivat hitit ja loppuun on laitettu klassisesta musiikista vaikutteensa ammentavaa mutkikkaampaa materiaalia. Vertailut Deep Purple/Rainbow-legenda Ritchie Blackmoreen olivat jo tuolloin alkaneet, mutta Yngwien itsensä mukaan Ritchien sijasta Paganini ja muut klassisen musiikin säeltäjät toimivat miehen ensisijaisina vaikuttajina Blackmoren soiton ollessa enemmän bluespohjaista. Lopun ”Trilogy Suitea” kuunnellessa muinaisten vuosisatojen säveltäjänerot tulevat kieltämättä enemmän mieleen.

Valitettavasti Malmsteenin 1980-luvun tuotantoa ei ole edelleenkään miksattu ja masteroitu uudelleen sen ansaitsemalla tavalla. Tämän levyn soundeissa huomio kiinnittyy basson asemaan aivan äänimaailman pinnassa. Tämä ei varsinaisesti ole häiritsevä tekijä, vaan tuo kieltämättä mielenkiintoista raskautta ja erilaisen elementin varsinkin verratessa muihin samana vuonna julkaistuihin voimametallilevyihin. Huolimatta huippustudiosta, teknologia on kehittynyt 30 vuoden aikana sen verran, että tällekin levylle asiantunteva uudelleen miksaus tekisi varmasti ainoastaan hyvää.

Kannessa Yngwie taisteli lohikäärmettä vastaan kitaransa voimalla. Vaikutteita lienee otettu Dion edellisenä vuonna ilmestyneestä ”Sacred Heartista” ja tätä seuranneesta kiertueesta. Dion lohikäärme peitottiin antamalla Trilogy-hirviölle asiaankuuluvasti kolme päätä. Saatesanoissa levy oli omistettu Ruotsin pääministeri Olof Palmelle, joka oli murhattu saman vuoden helmikuussa.

Yngwien yhtyeessä bändin jäsenet ovat vaihtuneet sääennustettakin useammin ja laulaja Boals sai kokea kitaristin luonteen parin ajatuessa tappeluun ennen levyn julkaisua. Yhteistyö laitettiin kaksikon välillä jäihin 10 vuoden ajaksi ja Jeff Scott Soto palasi kehiin ”Trilogya” seuranneelle kiertueelle. Yngwie otti entistä kaupallisempaa suuntaa vuoden 1988 ”Oddysey”-levyllä, jolla vokalistin hommiin astui vuorostaan Rainbowsta tuttu Joe Lynn Turner. Fanit kiistelevät yhä Malmsteenin diskografian parhaasta teoksesta, joka tapauksessa ”Trilogy” nousee arvoasteikossa korkealle ja tarjoaa yhä 30 vuotta myöhemmin vahvan nostalgisen kuuntelukokemuksen.

Teksti: Ville Krannila

Katso alta kuvagalleria levyn kansista:

Alla musiikkivideo ”You Don’t Remember, I’ll Never Forget” ja esitykset kappaleista ”Trilogy Suite Op.5” sekä ”Liar”:

Kommentit

kommentit