Wrathage – Discipline (2015)

[three_fourth]

Hitaasti kypsynyt Wrathage on viimein saanut debyyttilevynsä ulos. Vuonna 1997 perustettu Oululainen yhtye on julkaissut vuosien aikana kolme EP:tä. Saatekirjeen mukaan musiikkityyli on extreme metal, jonka vaikutteina on mm. Emperor. Nyt jos ehdit kaivaa kasvojen maalaustarvikkeet kaapista, niin laita ne vain takaisin. Wrathagen musiikki ei sukella black metallin maailmaan perinteisessä merkityksessä, vaan enemmänkin vaikutteita löytyy avantgardemaisesta maalauksesta sekä Emperorin viimeisten levyjen monimuotoisesta tulkinnasta.

Discipline ei ole todellakaan helppo levy lähestyä. Täytyy myöntää, että tässä parin viikon aikana levy on soinut päivittäin. Mielipiteet ovat vaihdelleet alun hehkutuksesta pettymykseen, lopulta muotoutuen jonnekin sinne välimaastoon. Jos joku levy laittaa kuuntelijan nupin sekaisin, niin tämä sen tekee. Välillä musiikki tarraa kiinni ja ottaa kyytiinsä koko levyllisen ajaksi, kun toisinaan musiikki kuulostaa tappavan tylsältä.

Discipline on kokonaisuutena taiteellinen , progressiivinen ja jopa teatraalinen, välillä jopa liian moni-ilmeinen kaikkine metallin alalajeineen. Jos Emperorin viimeisien levyjen vaikutus kuuluu, niin myös Deathspell Omegan kimurantimmat julkaisut ovat varmasti vaikuttaneet yhtyeen ulosantiin. Vaikutteita löytyy myös death metallin puolelta, vaikka ne ovatkin vaikeammin löydettävissä. Lauluosiot vaihtuvat matalammasta laulusta aina korkeisiin brittiläisten näytelmätaiteilijoiden ulosantiin. Tämä saattaa kuulostaa alkuun varsin hämärältä, jota se itse asiassa onkin.

Kun yhtyeellä on taito tehdä erittäin hyviäkin riffejä, niin mielestäni niitä saisi myös paremmin tuoda esiin. Esimerkiksi kappale ”Walking Death”, jonka alku kuin kiemurtelee etsien paikkaansa, kunnes kaikki pysähtyy ja isketään erittäin hyvä riffi, johon rummut osallistuvat voimakkaan kompin myötä. Tätä ei kumminkaan tarjota kuin hetken kunnes uudet osiot hakevat taas paikkaansa. Suuremmilla riffitoistoilla kappaleet pääsisivät paremmin esille ja vaikka pituutta tulisi lisää, niin se ei kokonaisuuksia haittaisi. Mitään radiohittejä on nimittäin turha odotella. Biisien pituudetkin harhailevat pääosin sinne 5 minuutin paremmalle puolelle.

Ei siinä ettei levylle hyviä kappaleita olisi mahtunut. Parhaimmistoon nousee albumin toinen raita ”Born Gift For War”, jonka uskoisin olevan sävellykseltään yhtyeen vanhempaa tavaraa. Tämä on myös yhtyeen yksi suoraviivaisemmista biiseistä, vaikka kappaleen rakenne ei mistään perusmuotista olekaan väännetty. Vielä monimutkaisempaa kuviota tarjoilee ”Unslaved” joka kahdeksan minuutin mitallaan kulkee industrial- sekä black metallin kautta aina progessiiviseen tunteiluun, mutta ei välttämättä tässä järjestyksessä.

Ettei kuuntelija pääsisi liian helpolla , niin kuvioita sotketaan vielä epätavallisilla tahtilajeilla, fuusio-jazz vaikutteilla, jotka heijastuvat etenkin rumputyöskentelyyn. Sitten kun isketään vielä thrash-tyylistä poljentaa niin voin taata, että albumi tarjoaa rahoilleen vastinetta ainakin haasteiden muodossa. Levyn selväpiirteisin kappale on Morbid Angel cover ”Dawn Of The Angry”, joka taipuu yhtyeen käsittelyssä yllättävänkin hyvin.

Soundillisesti levy on kylmän terävä, joka tuo paikoittain mieleen thornsmaisen äänimaailman. Bändin jäsenet hallitsevat kaaosmaisen sekä vaikeasti hahmoteltavan musiikkiinsa, etenkin rumputyöskentely monimuotoisuudessaan hienoa kuultavaa. Tämä on kumminkin taidetta mitä harva ymmärtää. Discipline jättää enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia, mutta en voi kieltää ettenkö olisi levyn parissa viihtynyt.

7 / 10

Juha Karvonen

[/three_fourth]
[one_fourth_last]
wrathage
1. Dark Matter
2. Born Girt for War
3. Of the Great Chief
4. Walking to Death
5. Unslaved
6. Distortion
7. Reptilian
8. Sadicum
9. The Crawlspace
10. Dawn of the Angry (Morbid Angel Cover)
[/one_fourth_last]

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here