Wolfshead – Caput Lupinum EP (2015)

[three_fourth]Oululainen Heavy Metal-yhtye Wolfshead, jonka taustoista, historiasta ja vaikuttimista ei ole etukäteistietoa, on purkittanut 4 biisin mittaisen EP:n. Bändissä veivaa 4 henkinen miehistö: Eero Laine (laulu), Ari Rajaniemi (kitara), Vesa Karppinen (basso) ja Jussi Risto (rummut).

Wolfsheadista huokuu mm. synkät ja alavireiset Doom vaikutteet varustettuna Laineen karhealla ja matalaäänisellä tulkinnalla eli miekkahevistä ei ole kyse, vaikka bändin nimi voisi siihen suuntaan viitatakin. Ei liene kovin kaukaa haettu, että 70-luvun alun Black Sabbath on tullut opiskeltua ja vahvasti läsnä sävel- sekä riffikuvioissa ja fiiliksissä varsinkin nimibiisi ”Wolfshead”:lla ja Jack the Ripperin pään sisään sukeltavalla päätöseepoksella ”Shadow in the Rain (London 1888)”:lla sekä kakkosbiisin ”Mark of the Devil”:n alkutahdeissa, joka muuten saa mieleen Bruce Dickinsonin soolomatskun. Motörhead-vaikutteet hyppäävät korviin suoraviivaisella ”Leave Me Burnin’”:lla. Jotain muutakin hyvin tuttua tässä on, mutta en saa päähäni mitä.

Wolfshead:n EP ei ole originellimmasta päästä. Siinä on niin paljon lainattua, että kuulija alkaa väkisinkin miettiä, mistä mikäkin biisi, riffi ja melodia on vaikutteensa saanut. Sopivina annoksina lainattu toimii, mutta sen oman jutun pitäisi nousta selkeämmin esiin. Biisit jäävät myös kaipaamaan selkeitä koukkuja. EP:n 5-7 minuuttia pitkät biisit eivät jaksa kantaa koko mittaansa, vaan alkavat puuduttaa ja kyllästyttää. Leikkaisin surutta joka biisistä minuutin pois tai vastaavasti liittäisin mukaan esim. tempoa ja tunnelmaa vaihtavia bridgejä. Kiinnittäisin em. asioihin huomiota täyspitkää väsätessä, sillä 10-12 biisin verran tätä käy liian pitkästyttäväksi ja raskaaksi kuunnella läpi. Sama koskee varmasti myös keikkoja. Kesken biisien tekisi mieli lähteä kaljalle.

Herrojen soittotaidot eivät pääse kovinkaan hyvin esiin tällä materiaalilla. Biisit ja biisirakenteet, riffit ja melodiat ovat sen verran yksinkertaisia, että ne eivät vaadi mitään sankaritason suorituksia, vaan perusmukavuusalueellakin pärjää. Laineen laulutyyli joko uppoaa tai sitten ei. Itse olen kirkkaamman, korkeamman sekä monisävyisemmän tulkinnan ystävä, kun perinteisemmästä Heavy Metallista puhutaan. On vain yksi Lemmy. Lisäksi on havaittavista pientä epävarmuutta ja huojuntaa, joten sillä saralla riittää vielä kehitettävää.

EP:n tuotanto ei ole kovin onnistunut, sillä soundit ovat aika tunkkaiset ja suttuiset. Tämä oli ensimmäinen asia, jonka panin merkille lättyä pyöräyttäessäni. Omistan suht. kirkasääniset ämyrit, eikä niilläkään saa tarpeeksi kirkkautta esiin. Välillä tuntuu, että bändi soittaisi vaahtomuovipatjan takana.

Oulussa tuntuu olevan tällä hetkellä kasvamassa useita lupaavia bändejä, joten siinä kilpailussa pärjätäkseen on Wolfsheadinkin petrattava juoksuaan, jottei jää jalkoihin. Isoista asioista ei ole kyse: koukkuja biiseihin, enemmän omaa juttua, varmuutta sekä ennenkaikkea kunnianhimoista tappamisen meininkiä!

2½/5

Tomi Väänänen
[/three_fourth]
[one_fourth_last]
Wolfshead-Caput-Lupinum-2015
01. Wolfshead
02. Mark of the Devil
03. Leave Me Burnin’
04. A Shadow in the Rain (London 1888)[/one_fourth_last]

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here