W.A.S.P. – The Headless Children (1989)

MAINOS:



Palataan ajassa taaksepäin 1980-luvun loppuun ja hetkeen kun W.A.S.P. julkaisi neljännen studioalbuminsa. Levyn, jolla yhtyeen tarina alkoi muuttua selvästi mielenkiintoisemmaksi. Toki yhtyeen ensimmäiset LP:t ovat ansaitusti klassikoita ja niillä on useita hienoja hetkiä, mutta poliittinen sekä synkempi Blackie Lawless on aina uponnut paremmin kuin likaisen hevin ja rock’n’rollin hengessä tehty alkuvuosien materiaali.

Vuoden 1986 ”Inside The Electric Circus” oli ollut suosiossa mahalasku. Tästä sisuuntuneena ja uutta suuntaa etsien Lawless nousi aivan uudelle tasolle vuosina 1989–1995, jolloin ilmestyi erittäin kova kolmen albumin suora. Nyt käsittelyssä on tuon suoran ensimmäinen tuotos ”The Headless Children.”

Levy esitteli monessa suhteessa uudistuneen bändin. Jo kansikuva antaa tästä viitteitä. Siitä löytyvät historialliset diktaattorit ja murhamiehet Hitleristä Staliniin ja Klu Klux Klaniin. Kannessa on myös kuva tilanteessa, jossa Jack Ruby ampuu Lee Harvey Oswaldin. Tällä levyllä ei enää nussittu kuin peto ja pyöritty rakkauskoneen sisällä, vaan kriittisessä käsittelyssä olivat sosiaaliset sekä yhteiskunnan ongelmat. Heti avausbiisin ”The Heretic (The Lost Child)” myötä käy selväksi, että intensiteetti on eri luokkaa kuin edellisellä levyllä. Kitarasoundi on vahva ja kokonaisuudessaan yhtye etenee synkemmin kuin aiemmin. Seuraavaksi kuultava ”The Real Me” on useimmille faneille tuttu cover-versio The Who -hitistä. Aluksi kappale vaikuttaa hieman yllättävältä valinnalta, mutta se on saatu sovitettua bändin soundiin mallikkaasti.

Ihmiskunnan rappiosta kertova nimibiisi ”The Headless Children” on aina kuulunut suosikkeihin. Blackie laulaa vihaisesti ja tunteella, hänen sanoituksensa toimivat hienosti ja biisissä on loistavan uhkaava tunnelma. Lopuksi kaikki huipentuu viimeisen minuutin tiukkaan kitarariffittelyyn. ”The Neutron Bomber” puolestaan nuijii juuri virkansa jättäneen presidentti Ronald Reaganin maanrakoon. Sanoitukset kuten ”inside him’s where Lucifer hides” eivät jättäneet tulkinnan varaa.

Torstaina 20.8.2020 syöpään kuollut rumpali Frankie Banali (toinen vas.) teki “The Headless Children” -levyllä yhden uransa parhaista suorituksista.

”Forever Free” on se pakollinen balladi. Jossain määrin nämä bändin hitaammat vedot muistuttavat toisiaan, mutta biisi onnistuu Blackien tunteikkaan tulkinnan ja vahvan kertosäkeen ansiosta nostamaan itsensä levyn parhaimpaan kolmannekseen sisältäen jopa Led Zeppelin -sävyjä. Kaksi viimeistä kappaletta ovat tavanomaisempia, mutta eivät missään nimessä huonoja. 1990-luvun lopulla julkaistulta remasterilta löytyy muutama bonusveto sinkkujen kakkospuolilta sekä erinäisiä liveversioita. Nämä nostavat uusintaversion kokonaiskeston lähes 80 minuuttiin, mutta pääasia löytyy varsinaiselta kymmenen raidan albumilta, joka vakuuttaa edelleen.

Suomessa aikansa asunut kitaristi Chris Holmes suoritti tuolloin viimeisen esiintymisensä W.A.S.P.:in riveissä, palaten kehiin vasta kahdeksan vuotta myöhemmin. Tällä levyllä kuultava biisi ”Mean Man” on tehty Holmesista ollen päätöskappale “Rebel In The F.D.G.”:n ohella eniten perinteistä W.A.S.P.-tyyliä edustanut kappale.

Levyllä uutena jäsenenä remmiin liittyi Quiet Riotissa vaikuttanut rumpali Franklie Banali, joka tekee hienoa työtä. 20.8.2020 68-vuotiaana syöpään menehtyneen Banalin muistolle tämän albumin läpisoitto on yksi parhaita tribuutteja. Rumpusoundi levyllä on rankka ja selkeä.

Holmesin tavoin basisti Johnny Rod teki nyt viimeisen W.A.S.P.-levynsä, mies vaikuttaa nykyään vanhassa yhtyeessään King Kobrassa. Lisäksi levyllä kuullaan koskettimissa vierailevaa tähteä Ken Hensleytä, jonka Uriah Heepista tuttu Hammond-soundi nousee hienosti pintaan kappaleissa ”The Headless Children” sekä ”The Heretic.”

”The Headless Children” on vahva levytys, jolla W.A.S.P:in uudelleen syntyminen laitettiin hyvään alkuun, vaikka samalla viittauksia menneisyyteen löytyy. Seuraavalla levyllä ”The Crimson Idol” bändi tulisi pistämään vielä paremmaksi ja julkaisi heavy metal -historian kaikkien aikojen parhaimman konseptialbumin.

8½/10

Ville Krannila

1.The Heretic (The Lost Child)
2.The Real Me
3.The Headless Children
4.Thunderhead
5.Mean Man
6.The Neutron Bomber
7.Mephisto Waltz
8.Forever Free
9.Maneater
10.Rebel In The F.D.G.

Profiili | + artikkelit

Hevimaailmassa vaellettu jo 1980-luvulta. Monipuolisen metallimusiikkiin syventymisen, perheen sekä työn ohella ajan vievät kolme koota; kirjoittaminen, koulutus ja kuntoilu.