Vocatus jatkaa siitä, mihin se jäi viime vuoden “Pyrstöyskä” EP:llään. “Alkoholilla oli osuutta asiaan” EP:n materiaali kertoo humalatilan tavoittelusta, sen saavuttamisesta tai sen seurauksista. Meininki on nousujohteista eikä laskuhumala pääse yllättämään. Överit on vedettävä hinnalla millä hyvänsä. Krapulapaskat housussa on aamulla hyvä nousta pikku hönössä ojasta ja jatkaa ylpeästi rinta rottingilla kohti uusia vastoinkäymisiä.
EP:n sisältö on jälleen taidokkaasti kepitettyä räkäistä rässiä, jossa mennään etu- ja takakenossa vokalisti Ron Moshin rähinän voimalla. Suomeksi rääytyt laulut tosin hukkuvat tällä kertaa muun soitannan alle ja potentiaalisesti iskevistä lyriikoista on aika haastavaa ottaa tolkkua.
Vocatuksen anti tuo paikoitellen mieleen Anal Cuntin paahdon ja välillä nuoren Slayerin intopiukean riffittelyn. Aloitusraita “Mallasjuomaa”, “Rosikses” ja rankka “Pilkun Jälkeen” nousevat EP:n kärkikastiin. “Kelmusilmä” tuo mukanaan myös bändille hieman uuden territorion, siinä kuullaan nimittäin kitarasoolo, jonka vierailevana tähtenä vetäisee Mr. Huikuri.
Ikäväkseni EP:llä ei ollut kansitaidetta mukana. Vocatuksella, jos kenellä, se voisi toimia hyvänä sisäänheittäjänä musiikkiin.
Vocatus on toistaiseksi pienen piirin kännivitsi, mutta kuka tietää mitä tulevat deliriumit tuovat tullessaan. Soittotaito ja asenne on ainakin kohdillaan.
3+/5
Pete Alander
Kuuntele EP alta:
Mallasjuomaa
Happokakara
Rosikses
Kelmusilmä
Vauhtia ja Vaarallisia Tilanteita
Pilkun Jälkeen
Heavyn moniottelija, vapaa-ajattelija, satanistisuvakki ja humanisti. Metallin maku suussa on vahvasti black-painotteinen, vaikka Judas Priest on se suurin rakkaus. Suunnittelen ja ylläpidän Luolan nettisivua ja brändi-ilmettä. Kirjoitan artikkeleita, arvioita, uutisia ja haastatteluja sekä kuvaan keikat ja festarit. Odotan, että Martti Servo tekisi joskus metallialbumin.
 - arvio. Pete Alander.){kind=link}