Ville Valo avaa syitä HIM-yhtyeen lopettamispäätökselle

HIM-yhtyeen johtohahmo Ville Valo kertoo Metal Hammerin uudessa haastattelussa laajasti syistä 26 vuoden uran tehneen yhtyeen lopettamispäätöksen takana. Valon mukaan yhtyeen ”Tears On Tape” (2013) –albumin huono vastaanotto ja rumpali Gas Lipstickin poistuminen vuonna 2015 olivat osatekijöitä tapahtuneessa. Uusia hyviä biisejä ei enää syntynyt ja kunnianhimo sekä sydän olivat kadonneet tekemisestä. Valo ja basisti Mige tekivät päätöksen, jonka jälkeen yhtye kokoontui lopulta pubiin helmikuussa 2017 keskustelemaan aiheesta. Ville ja Mige hoitivat suurimman osan puhumisesta, muiden hiljaisuus sinetöi päätöksen.

Valo kertoo myös haastattelussa säveltävänsä edelleen ja todennäköisesti jatkavansa musiikin tekemistä myös HIM:in jälkeen, mutta ei osaa vielä sanoa, onko tulossa sooloalbumi vai kokonaan uusi bändiprojekti. HIM on parhaillaan jäähyväiskiertueellaan, joka päättyy uudenvuodenaattona 31.12.2017 Helsingin Tavastialla toteutuvaan loppuunmyytyyn konserttiin. Tätä ennen ”Helldone” -kiertue nähdään Suomessa joulun ja uuden vuoden välipäivinä neljällä eri paikkakunnalla.

Valon kommentit HIM:in lopettamisesta saa lukuun alta:

“Tears On Tape” was a great moment for us but people didn’t like it. It was the time to prove people wrong, but we ran out of juice and then Gas left the band at the moment we should have been d’Artagnan and the Three Musketeers, or five. In the face of adversity some people become stronger. That’s what I was hoping for. Instead it just separated people. (After Gas left) we did a couple of gigs with the new drummer and we tried jamming maybe two new songs, but it sounded like shit. People’s hearts weren’t into it. It’s not because all is said and done. We know each other really well – everybody’s really looking forward to this tour, because it’s nostalgic and it’s our last trek through the HIM universe, but that’s why I wanted us to call this a day as a band, because I could only see it getting worse…

I felt the whole band were lacking ambition. I do find myself a wanky self-centered artist in that I have to be excited about what I do; I need this ‘giddy 15-year-old’ feeling. In today’s terms, it needs to resonate. I don’t want to waste my energy. I need to follow my heart and do what’s right for me. I don’t want to name bands, but I don’t want to be 55 and still playing “Wicked Game” exactly how it ever was. The crowds are fantastic, but I don’t want simple repetition. Maybe that’s the golden cage dilemma – it’s beautiful, but it’s still a cage.

We really thought about this long and hard. The clichés turned out to be true. The thrill is not gone, but it’s gone somewhere else. Talking about the weather with the guys, or discussing old songs? No change there, but when it came to talking about the future we saw very different things, or nothing. There were no tears. I think they’ll come on New Year’s Eve when we play our final show. We might have done this 10 years earlier but that’s a Finnish thing, wanting to reach the logical end.

Lue koko haastattelu linkistä (edellyttää kirjautumisen sivustolle).

Ala HIM ja “Join Me In Death” Tuska-festareilta viime kesältä:

Lähde: Metal Hammer
Kuva: John McMurtrie

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here