perjantai, huhtikuu 27, 2018
Koti Blogi

Jyväskyläläinen Unknown Decoy julkaisi uuden singlen ja musiikkivideon ”Singer”

Kuva: Keijo "Keke" Penttinen, muokkaus: Vilho Polamo

Tiedote 27.4.2018

Unknown Decoy juhlistaa perjantaina singlejulkaisuaan Jyväskylän Veturitalleilla ­­­– mukana myös Feeding the Insanity ja Kätfish.

Jyväskyläläinen metallia ja vanhan koulun rockia yhdistelevä Unknown Decoy julkaisee toisen Jyväskylä Rock Academy –toiminnassa tuotetun singlen. ”Singer”-singleä juhlistetaan Jyväskylän Veturitallien Kiskoklubilla samana päivänä, jolloin Unknown Decoyn lisäksi lavalle nousevat tamperelainen Feeding the Insanity ja iisalmelainen Kätfish.

Unknown Decoy eli Aaro Viitanen, Patrik Laaksonen, Tatu Telin ja Vilho Polamo kertovat innostuneena musiikkialaa kritisoivasta kappaleestaan:

Uusi sinkkumme on ollut työn alla hieman yli ikuisuuden, mutta lopulta se muovautui juuri sellaiseksi kuin halusimme. Saimme biisin rakentamiseen vinkkejä muun muassa Mikko von Hertzeniltä! ”Singer” protestoi jokaista muusikkoa, joka kuvittelee menestyksen sokaisemana olevansa jotenkin parempi heppu kuin muut planeettamme asukit. Toivomme todella, ettei meille itsellemme tapahdu tällaista urean tihkumista aivokudoksiin.

Unknown Decoy ei pelkää kuitenkaan mahdollista menestystä, vaan toivoo singlen kuuntelijamäärien vievän yhtyeen Yhdysvaltain kiertueelle.

Kuunnelkaa sinkkua niin kauan, että naapurit valittavat!

”Singer” julkaistaan perjantaina tärkeimmissä musiikin suoratoisto- ja latauspalveluissa kuten Spotify, iTunes ja Google Play Music. Veturitallien studiossa tallennetun kappaleen on äänittänyt, miksannut, masteroinut ja tuottanut Teemu Liekkala.

YouTuben Jyväskylä Rock Academy -kanavalla julkaistaan puolestaan Elina Peiposen ohjaama kappaleen musiikkivideo. Videon työryhmään kuuluvat Santeri Nikkinen (kuvaus ja editointi), Hilda Polamo (kuvaus) ja Hanna Hämäläinen (valot).

Kiskoklubi 27.4. 2018 : Unknown Decoy, Feeding the Insanity ja Kätfish
soittoajat:
Kätfish 18:45
Feeding The Insanity 19:45
Unknown Decoy 20:45

Kiskoklubit ovat ikärajattomia, päihteettömiä ja maksuttomia tilaisuuksia. Veturitallien ovet aukeavat perjantaisin klo 16 ja ilta päättyy klo 22.

Lisätiedot:
http://veturitallit.jyvaskyla.fi/toiminta/rockacademy
http://facebook.com/jyvaskylarockacademy/
https://www.facebook.com/UnknownDecoy/

Kuva: Keijo ”Keke” Penttinen, muokkaus: Vilho Polamo

Bullet For My Valentine julkaisi uuden kappaleen ”Piece Of Me”

Kesäkuussa Hyvinkään Rockfestissä nähtävä Bullet For My Valentine on julkaissut uuden kappaleen ”Piece Of Me” kesäkuussa ilmestyvältä ”Gravity”-albumiltaan:

”Gravity” julkaistaan 29.6.2018. Bullet For My Valentine esiintyy Rockfestissä 6.6.2018.

1. Leap Of Faith
2. Over It
3. Letting You Go
4. Not Dead Yet
5. The Very Last Time
6. Piece Of Me
7. Under Again
8. Gravity
9. Coma
10. Don’t Need You (2018 Version)
11. Breathe Under Water
12. Crawling

Lähde: Bullet For My Valentine

Kotimainen Joys Of Wasteland julkaisi uuden singlen “Joys Of Wasteland/Crab By The Neck”

Kuva: Joel Mattila

Tiedote 27.4.2018

Reisjärveltä saapuva metalliyhtye Joys Of Wasteland on julkaissut uuden singlen ”Joys Of Wasteland/Crab By The Neck”. Singlen molemmat puolet saa tarkistettua alta:

Kokoonpano:
Laulu: Olavi Saaranen
Soolokitara: Arttu Paananen
Komppikitara: Juha-Matti Vinkka
Basso: Jarkko Saaranen
Rummut: Miro Puranen
Manageri: Osmo Saaranen

https://www.facebook.com/joysofwasteland/

Kuva: Joel Mattila

Goats Of Doom – Alla Kirkkaimman Tähden (2017)

Alkuvuosi 2018 on ollut black metalin saralla erityisen musta (hyvällä tavalla). Perinteinen kirkonpolttohevi tuntui taannoin potevan jonkinlaista suvantovaihetta, mutta toisin on asian laita nyt, kun laadukasta materiaalia tuntuu tulevan enemmän kuin ehtii kuuntelemaan – ja mikä positiivista, monesta eri ilmansuunnasta: tuttujen Pohjoismaiden lisäksi muiden muassa niin Itä- ja Keski-Euroopasta kuin Yhdysvalloistakin.

Kotimaista osaamista näyttää tällä kertaa Nivalan oma äpärälapsi Goats of Doom, jonka kolmas täyspitkä ”Alla Kirkkaimman Tähden” on luokassaan erittäin synkkä (hyvällä tavalla) kokemus. Ensvaikutelma ei tälläkään kertaa paljastanut koko totuutta, sillä hieman väkinäiset ja moneen kertaan kuullut hymnit eivät juuri vakuuttaneet, eivätkä iskelmä-osastolta lainatut puhtaat laulut tuntuneet lähtevän millään. Jotain tuttua ja turvallista tässä musiikissa kuitenkin oli, joten päätin antaa albumille vielä muutaman lisäpyöräytyksen.

Hymy alkoi hyytyä jo parin kuuntelukerran jälkeen, sillä kyse on kuitenkin pohjimmiltaan puhtaasta ja perinteisestä suomalaisesta black metalista, joka ei tarvitse tuekseen mitään äärettömyyksiin polveilevia progeiluja tai sen ihmeempiä discomeininkejä. Goats of Doom ei ole lähtenyt keksimään pyörää uudestaan, vaan toimittaa pimeää ja melodista musiikkiaan varmalla ja vakuuttavalla otteella. Alkuun hilpeyttä herättäneet puhtaat osuudetkin lunastavat nopeasti paikkansa, ja niitä huomaa hoilaavansa mukana ennen kuin ehtii saatanaa sanoa. Albumille ei ole tungettu yhtäkään täytebiisiä, ja vahvinta niskalihasten nykimistä aiheuttanevat erinomaiset ”Polun Päässä” ja ”Northern Demon”. Maltilliset 36 minuuttia kellottava albumi on juuri oikean kokoinen suupala, joka vie nälän, mutta ei aiheuta ähkyä.

Goats of Doom istunee varmasti jokaisen suomiblack-fanin levyhyllyyn, vaikkapa sinne Satanic Warmasterin, Havukruunun, Alghazanthin ja Azaghalin albumien viereen. ”Alla Kirkkaimman Tähden” on jälleen hieno osoitus siitä, minkälaista epätavallista musiikintekotaitoa mahtuu maailman mittakaavassa mikroskooppiseen Suomeen, sillä voin melkoisella varmuudella sanoa, että jo pelkästään Nivalasta löytyy kovempia metallimuusikoita kuin monesta maasta ylipäätänsä. Rohkaisen seuraamaan näiden herrojen edesottamuksia vastakin.

8+/10

Markus Salmela

  1. Yhtä kuin maa
  2. Polkuni päässä
  3. Descend into a Den ov Predators
  4. Tulkoon vapaus
  5. Alla kirkkaimman tähden
  6. Northern Demon
  7. Tämä maa on meidän

Kobra And The Lotus julkaisi musiikkivideon Fleetwood Mac –coverista ”The Chain”

Kanadalainen metalliyhtye Kobra And The Lotus julkaisi uuden musiikkivideon Fleetwood Mac –kappaleesta ”The Chain”:

Bändi kommentoi:

We couldn’t be more stoked to release the final closer to our ’Prevail ’ album series!! We’ve chosen a classic, recorded in 1976, and we hope to connect and carry the magic forward from that musical era. Here it is, ’The Chain’ by Fleetwood Mac, in full Kobra and the Lotus spirit. Can you recognize it?

Yhtye julkaisee jatko-osan viime toukokuussa ilmestyneelle “Prevail”–levylle. ”Prevail II” ilmestyy 27.4.2018 Napalm levymerkin kautta. Kansitaide ja kappalelista katsottavissa alta. Levyn saa ennakkotilaukseen linkistä.

1. Losing My Humanity
2. Let Me Love You
3. Ribe
4. My Immortal
5. Human Empire
6. Heartache
7. Velvet Roses
8. Modern Day Hero
9. You’re Insane
10. White Water
11. The Chain
12. Let Me Love You (acoustic bonus track)

Lähde: Napalm Records

Rob Halford muistelee Black Sabbath -keikkojaan ja ”Heaven And Hell” -albumia

Kuvat: Paul Kane & Kevin Estrada

Black Sabbathin ”Heaven And Hell” -klassikon julkaisusta tuli kuluneeksi 38 vuotta!

Judas Priestin Rob Halford on muistellut Classic Rockille antamassaan haastattelussa Black Sabbathin huhtikuussa 1980 ilmestynyttä ”Heaven And Hell”-albumia sekä omia vuoden 1992 Sabbath-keikkojaan. Halford kertoo ”Heaven And Hellin” olleen aikanaan melodisempi tuotos ja siirtäneen yhtyettä toiselle raiteelle 1970-luvun Ozzy-aikakauden materiaalista, mutta oli silti tunnistettavaa Black Sabbathia ja yksi kiistattomista heavy metallin klassikoista. Priest-keulamies ylistää myös Ronnie James Dion laulusuorituksen levyllä olleen vuonna 2010 kuolleen vokalistilegendan uran parhaita.

Halford pääsi itse laulamaan ”Heaven And Hellin” kappaleita marraskuussa 1992 esiintyessään Black Sabbathin keulamiehenä kahdella keikalla Costa Mesassa. Bändin setissä oli tuolloin neljä biisiä levyltä ja Robin mukaan tehtävä ei ollut helppo, sillä Dion ääni sekä biisien esitystapa olivat ainutlaatuisia. Lisäksi harjoitteluaikaa ei ollut paria päivää enempää ennen konsertteja.

Rob kertoo mietteitään vuoden 1992 keikoista ja ”Heaven And Hellin” kappaleista alla:

It was such a thrill for me to sing these songs with Sabbath in 1992. I was able to step in and do what needed to be done, and to get the opportunity to sing with Sabbath was just incredible. As everybody knows, the first love of my life is Priest and the second is Sabbath. We’re mates. We’ve been in each other’s lives since both bands started. So when Tony called me and told me what was going on with Ronnie, I just said: ‘Yeah, I’m in!’ I didn’t have to think twice about it. And there wasn’t time to think. They came to my place in Phoenix on the way to Costa Mesa. I’d had a couple of days at home to prepare – singing a cappella with a lot of the old Sabbath stuff and Heaven And Hell.

We had one run-through – jamming and picking the set-list – and then we dived straight into those two shows. We did four songs from Heaven And Hell – the title track, Children Of The Sea, Die Young and Neon Knights. Those are not easy songs to sing. Ronnie had this incredibly distinctive voice and it’s practically impossible to emulate him. I just did my best to try to do justice to the songs. For me it was such a rush of energy to sing with Sabbath that when it was all over and done it seemed crazy, almost like a dream. It was an honour to sing Ronnie’s songs, and I will always love Heaven And Hell for what he gave to Sabbath.

Koko haastattelu luettavissa linkistä.

Katso alta Halford tulkitsemassa Black Sabbathin kanssa ”Neon Knightsin” vuonna 1992 sekä videomateriaalia keikan jälkeen:

Kuvat: Ethan Miller, Paul Kane & Kevin Estrada

Helsinkiläinen Vulturehead on julkaissut debyyttinsä ”Into The Vulturehead”: levy kuunneltavissa kokonaisuudessaan.

Kuva: Timi Kuosmanen

Tiedote 26.4.2018

Vulturehead on stoner & doom yhtye Helsingistä. Yhtye on ollut kasassa vuodesta 2012 ja löytänyt soundinsa nimen- sekä muutamien jäsenvaihdosten kautta. Vulturehead äänitti ensimmäisen koko pitkänsä ”Into The Vulturehead” huhtikuussa 2018. Levy on tehty legendaarisessa Bombshelter Studiossa, Örebrossa jonka omistaa Fuzzorama Records. Yhtyeen musiikkia kuvaillaan sekotukseksi doom metallia, stoner rockia, psykedeelistä rockia sekä groove metallia.

Albumi kuunneltavissa kokonaisuudessaan alta:

Studiovideo:

Spotify: https://open.spotify.com/album/34LV28i8Os1qGU0qduKtyg?si=thwmwvL4T2WGD5KWo9deTQ
Facebook: https://www.facebook.com/Vultureheadofficial/

Kuva: Timi Kuosmanen

Judas Priest – Firepower (2018)

2014 julkaistun ”Redeemer of Souls” -albumin jälkeen Judas Priestin ajateltiin päättelevän pian pitkän ja loisteliaan uransa. Alkuperäisjäsen K.K. Downing oli jättänyt yhtyeen jo aiemmin ja korvattu muita nuoremmalla keppimiehellä Richie Faulknerilla. Kuinka ollakaan Faulknerin antama energiaboosti potki bändiä eteen päin aivan uudella innolla.

Maaliskuu 2018 toi tullessaan osoituksen tästä innosta uuden albumin, Firepower, muodossa. Kuten albumin nimi antaa ymmärtää luvassa on hauiksen näyttöön verrattavissa oleva osoitus, ettei Priest ole suinkaan laittamassa pillejä pussiin, vaan heavy metallin pioneereissa on edelleen virtaa paaluttaa tiskiin uutta materiaalia ilman merkkejä vauhdin hidastamisesta. Tuottajiksi albumille valikoituvat jo aiemmin 80-luvulla Priestin kanssa työskennellyt Tom Allom sekä raskaamman musiikin Sveitsin armeijan linkkari Andy Sneap.

14 biisin mittaisessa paketissa riittää pureskelemista ja leveyttä. Samalla herää myös pieni epäilys, onko materiaalin taso kyetty pitämään tasalaatuisena. Yleisesti ottaen näin monella biisillä varustettu levy kärsii auttamatta fillereistä ja notkahduksista. ”Määrä ei korvaa laatua”-sanonta pitää osin paikkansa myös Firepowerilla. Samaten kaikki ”Uusi Painkiller!”-hekumoinnit kannattaa unohtaa heti kättelyssä, sillä kyseessä on eri aikakausi ja myös osin eri bändi kuin tuolloin. Joitakin ko. albumiin viittavia nyansseja Firepowerilta löytyy, mutta lähin vertailukohta, jos sellaista haluaa hakea, on Redeemer of Souls, jonka kanssa vääntö onkin jo suhteellisen tasainen.

Firepower avaa lähes pakollisella nopeatempoisella ja energisellä nimibiisillä, joka jää kieltämättä aavistuksen ennalta-arvattavaksi ja mielikuvituksettomaksi jättäen toivomisen varaa lopulle materiaalille. Peruskauraa, sanoisin. Korjausliikettä otetaan kuitenkin jo heti kakkosraidalla Lightning Strike, joka on askeleen verran avausta kehittyneempi, svengaavampi ja mielenkiintoisempi tuoden mieleen Halfordin soolomateriaalin. Evil Never Dies jyskyttää keskitempoista raskasta rytmiään synkemmässä hengessä ja albumi alkaa hiljalleen herätä henkiin elementtien kasaantuessa olennaisen ympärille.

Pelkkään tulivoiman esittelyyn ei keskitytä pitkäksi aikaa. Never the Heroes tarjoaa albumin ehdotonta kärkeä olevaa melodisempaa ja eeppisempää tuotantoa sisältäen myös hippusen kasarihenkisyyttä. Kappaleen pääriffi on kuin suoraan oppikirjasta ja tuo mieleen saksalaisen riffikone Acceptin parhaat päivät. Heroes on välittömästi esiinnouseva ja mieleenpainuva, mikä on osoitus Halford/Tipton/Faulkner-kolmikon kyvystä tuottaa todella laadukasta ja monipuolista materiaalia edellisen albumin Halls of Valhalla-kappaleen tyyliin. Samaa tyylilajia tavoittelee myös puolimatkan krouvin Guardians-välisoitolla herätelty Rising from the Ruins, joka ei nouse kuitenkaan aivan yhtä lennokkaaseen liitoon.

Albumin loppupuolelta löytyy viittauksia Priestin vanhempaan tuotantoon ja menneisiin aikakausiin. Flame Thrower hönkii lieskoja 70- ja 80-luvun vaihteella maustettuun moderniin tyyliin ja yksi albumin mieleenpainuvimmista vedoista, No Surrender, kajauttaa ilmoille albumin kuumaakin kuumemman nostalgiatripin vahvassa Defenders/Turbo-hengessä. No Surrender herättää sisällä kaihon, että olisipa edelleen 80-luku, jolloin ”aurinko paistoi kirkkaammin ja kesät olivat kuumempia” jne. Kylmiä väreitä ja tunteita nostattavaa settiä! Tästä olisi voinut nauttia pidempäänkin kuin ainoastaan 3 minuutin verran. Myös Rob Halford onnistuu kuulostamaan nuoremmalle itselleen niin paljon kuin se on tässä vaiheessa vielä mahdollista.

Kuten aiemmin sanottu, määrä ei korvaa laatua. Albumilta löytyy myös jokunen vähemmän kiinnostava ja loistava suoritus. Jo aiemmin mainittujen paremman pään biisien vastapainoksi riippakiviksi jäävät roikkumaan Children of the Sun ja Lone Wolf, jotka ovat enemmänkin Black Sabbath -pastisseja kuin ominaista Priestiä. Ko. biisien laahaavuus ja puisevuus eivät tee kunniaa albumin kärkimateriaalille. Virallisen musiikkivideon ansainnut Spectre toistaa pidemmän päälle liiaksi itseään suhteellisen yksinkertaisen idean ympärillä ja Traitors Gate jää pituuteensa nähden myöskin sisällöltään himpun vajaaksi yltäen keskitason biisiksi. Jotta perinteet pysyisivät kunniassaan, on tältäkin albumilta löydyttävä myös se ”hirviöbiisi” eli Necromancer, joka ei edeltävän albumin Metalizerin tavoin ole sitä kaikkein innovatiivisinta materiaalia, muttei aivan yhtä kliseisen köppäinen. Suurin osa biiseistä on kuitenkin laadullisesti sen verran hyviä, että harmitus ei pääse nousemaan juuri pintaan hutilaukauksista huolimatta. Tiivistämällä albumi n.10 biisiin, kokonaisuus olisi kuitenkin ollut vahvempi.

Albumin päättävä alkupuoleltaan hempeän balladimainen Sea of Red tavoittelee liekehtivää sytkärimerta kasvaen lopulta mahtipontisiin mittoihin ansiokkaaksi grande finale:ksi, jonka vaiettua päälimmäisenä on tyytyväisyys siitä, että olemme jälleen saaneet nauttia laadukkaasta Priest-julkaisusta, joka kasvaa useamman kuuntelukerran myötä kuin vanhetessaan paraneva laatuviini.

Vaikka Firepower ei ylläkään klassikkojulkaisujen tasolle, eikä sitä varmasti kovin moni vakavissaan odottanutkaan, on kyseessä kuitenkin vahva osoitus siitä, että Priest kykenee edelleen tuottamaan genrensä kärkikastin materiaalia entiseen malliin. Itseasiassa perinteisemmän heavy metallin genressä ei edelleenkään löydy pitkäjänteisesti samalle tasolle yltäviä nuorempia yrittäjiä. Valtikka pysyy siis edelleen niiden bändien kourassa, jotka ovat olleet luomassa ja määrittelemässä koko tyylilajia vuosikymmeniä sitten. Judas Priest on vuosikymmentenkin jälkeen merkittävä tekijä ja sen osoittaa laadukkaan albumin lisäksi myös listamenestys. Tälle on siis edelleen tilausta ja tilaus on jälleen toimitettu niin hyvin kuin näin pitkän uran luoneelta yhtyeeltä odottaa vielä voi.

Huolta tulevaisuudesta kuitenkin nostattaa merkittävästi Glenn Tiptonin sairastuminen Parkinsonin tautiin, jonka vuoksi mies ei enää pysty osallistumaan täysipainoisesti  albumin julkaisua seuraavalle kiertueelle. Se on erittäin suuri harmi, sillä Priestillä tuntuu edelleen olevan kykyä ja halua jatkaa. Merkittävä osa bändin moottorista alkaa kuitenkin olla poistunut näyttämöltä. Aika näyttää. Jos Firepower jää Priestin joutsenlauluksi, ei se ole ollenkaan hassumpi tapa päättää legendaarinen ura. Ei kuitenkaan vielä heitetä kirvestä kaivoon, vaan katsellaan ja eritoten kuunnellaan niin kauan kuin henki pihisee.

8/10

Tomi Väänänen

1. Firepower
2. Lightning Strike
3. Evil Never Dies
4. Never The Heroes
5. Necromancer
6. Children of the Sun
7. Guardians
8. Rising From Ruins
9. Flame Thrower
10. Spectre
11. Traitors Gate
12. No Surrender
13. Lone Wolf
14. Sea of Red

Suotana julkaisi ensimmäisen trailerin tulevasta “Land Of The Ending Time” -albumista

Kuva: Toni Pallari

Tiedote 25.4.2018

Suotana on julkaissut ensimmäisen trailerin tulevasta toukokuussa ilmestyvästä ”Land Of The Ending Time” –albumista. Videolla syvennytään levyn tematiikkaan sekä kansitaiteeseen:

Levy ilmestyy 25.5.2018. Albumin taide on Simo Räsäsen käsialaa. (http://www.simorasanen.art/).

1. Alku
2. Troutrace
3. Sorrowl
4. Into the Ice
5. Thousands of Forests
6. Autumn Awaits
7. Wolfchasers
8. Mission Suicide
9. Land of the Ending Time

SUOTANA:
Tuomo Marttinen – Vocals
Ville Rautio – Guitars
Pasi Portaankorva – Guitars
Tommi Neitola – Keyboards
Harri Portimo – Bass
Rauli Juopperi – Drums

https://www.facebook.com/Suotanaband/

Lähde: Reaper Entertainment
Suotana bändikuva: Toni Pallari

Brutaalia death metalia Espoosta – Cauldron Of Hate pureutuu maailman epäkohtiin albumillaan ”Sickness”

Photo: Antti Kontoniemi

Kotimainen brutaalia death metalia rusikoiva Cauldron Of Hate on saanut albuminsa ”Sickness” viimein julkaistua. Olimme yhteydessä yhtyeen kitaristi Jaakko ”Exhaust” Santavuoreen. Heti alkuun oli onniteltava espoolaisyhtyettä tuoreesta albumista. Levyn nimestä huolimatta työskentely pysyi ammattimaisena?

Kiitos! Vihdoinkin oma sairas levy on todellakin ulkona levittämässä sairautta! Levyä tehtiin palapeleittäin vähitellen ja toki välillä oli puutumisen makua, mutta kun eri asiat loksahti paikoilleen, levy valmistui lopulta ajallaan. Työskentely nyt on aina meidän tapauksessa ”sivistyneen” ammattimaista.

Vuonna 2014 julkaistu EP ”Emperor” julkaistiin Inverse Recordsin toimesta. Uuden levyn tiimoilta koputeltiin useiden lafkojen ovia, mutta yhteistyökumppania ei tuntunut löytyvän… 

Edellinen julkaisu tuli Inversen kautta ja toki kyseinen lafka oli takaraivossa. Katsottiin ja lähetettiinkin muille lafkoille kuunneltavaksi meidän levy, mutta juurikaan mistään ei tullut minkäänlaista vastausta. Kaverimme Ilkka Laaksonen kertoi laittavansa levylafkan Kuolema Recordsin pystyyn ja saatiin sen kautta soppari väsättyä. Kuolema Records vielä pienempänä lafkana pystyy omilla puitteillaan panostamaan meihin levyn levittämisessä ja keikkojen järkkäämisessä, jolloin voi keskittyä paremmin itse musan tekoon.

Cauldron Of Haten musiikkia voisi kuvailla jenkkityyliseksi brutaaliksi death metaliksi. Vertailu Nileen tuntuukin luonnolliselta…

Sitähän se meiän musa on unohtamatta tarttuvia riffejä ja sooloja sekä kauniin sointuisia laulustemmoja. Nileen on kuullut verrattavan suhteellisen usein ja miksipä ei. Onhan se allekirjoittaneen suurimpia bändejä ja inspiraation lähde kappalerakenteineen, riffeineen, sooloineen ja sanotuksineen. Noin yleensä musiikkimme kumartaa pitkälle jenkkidödiksen puoleen mausteena Brasilian ylpeys Krisiun, joka on eritoten laulajabasistin suurimpia bändejä. Sickness kun on monen vuoden tuotos, siitä myös kuulee hyvin meidän vaikutteiden ja inspiraatioiden lähteet esimerkkinä Morbid Angel sairaine riffeineen ja Azagthothin omaleimaisilla sooloilla, Originin hypernopeet tremoloriffit, Hate Eternalin hallittu kaaos ja Erik Rutanin tunnevoimakkaat soolot. Tietysti myös Cannibal Corpsen voi kuulla musiikissamme, kun kerran jenkkeihin päin musiikkimme kumartaa.

Edellisestä julkaisusta on tosiaan kulunut neljä vuotta, mitä voi pitää nuorelle yhtyeelle suhteellisen pitkänä aikana.  Bändi ei kumminkaan levännyt laakereillaan ja uuden albumin eri prosessit etenivät varmasti kohti päämääränsä. Kitaristikin vaihtui loppusuoralla Tommi Kannostoon. 

Kieltämättä neljä vuotta on pitkä aika, joka itsessään ajoittain puudutti ja rupesi kaihertamaan, kun takaraivossa on ajatus keskeneräisestä teoksesta. Kappaleet kun kuitenkin oli jo pitkälle valmiita nauhotettavaksi. Kestoon kuitenkin vaikutti Emperorin jälkeen tapahtunut kitaristin vaihto, jolloin piti sisään ajaa uusi kitaristi bändiin, joka vie aikansa. Joskus vuonna 2016 kesällä tai syksyllä päätettiin ruveta keskittymään levyn tekoon, kun kappaleet rupesi olemaan äänitysvalmiina. Demopohjat saatiin myös 2016 syksyn lopussa valmiiksi. Äänityspaikka oli avoin kysymys, kun ammattilaisstudioon ei olisi ollut levyllisen musiikin kera varaa. Onneksi päästiin rummut ja laulut äänittämään erään kaverin Steven luona, josta iso kiitos. Nykytekniikan ansiosta kielisoittimet äänitettiin kotosalla, jossa myös osaltaan tapahtui äänitetyn materiaalin editoiminen. Miksaus tehtiin yhdessä Steven ja bändin kesken. Äänitys tehtiin siis 2017 alkuvuodesta. Masterointi oli alustavasti määrä tehdä D-studiossa, mutta kyseinen pulju lopetti toiminnan. Masterointi osaltaan tämän takia viivästyi ja myös senkin takia, kun ei oltu varmoja julkaisijasta. Syksyllä 2017 sovittiin alustavasti julkaisusta Kuolema Recordsin kanssa. Masterointi piti saada tehtyä. Etsinnän jälkeen päädyttiin KW-masterointi -nimiseen firmaan, joka teki hyvää jälkeä pienellä budjetilla äänitetystä materiaalista. Ei voi kuin suositella. Paperit kun saatiin kuntoon, aika oli vierähtänyt 2018 vuoden puolelle. Lopulta 24. helmikuuta sairas äpärä julkaistiin. Äänitysten lomassa myös vaihtui toistamiseen toinen kitaristi ja kitaristiksi saatiin Tommi Kannosto.

”Sickness” pureutuu sanoituksellisesti yhä sairaamman maailmamme epäkohtiin. Ihmisten lisääntyvä tyhmyys tuntuu ärsyttävän uskontoja enemmän..

Ei nuo uskonnot itsessäänkään kauheasti innosta. Järjellä, tieteellä ja logiikalla kun voidaan ratkaista suurin osa maailman epäkohdat globaalista tasosta yksittäisen ihmisen arkeen. Siihen mitään tarvita Jehovaa, Shivaa, Allahia, Jumalaa tai muitakaan jumalia. Sekottaa vaan pakkaa entisestään. Isis nyt tietysti on oma lukunsa ja näyttää hyvin, mitä saadaan aikaiseksi, kun sekoitetaan uskonto ja politiikka, josta myös albumin kappale Disease kertoo. Nimensä mukaisesti se on sairauteen verrattava ilmiö. Ihmisyyshän on aina ollut täynnä tyhmyyden ylistämistä, kuten eräs Erasmuskin kirjoitti aikanaan. Ihminen on eläin siinä, missä punapersepaviaanikin ja lopputulos sen mukaista. Tärkeetä on tiedostaa ongelmat ja koittaa ratkaista ne sekottamatta pakkaa enempää rakentamalla abstrakteilla rakenteilla, kuten uskonnoilla. Välillä nuo ongelmat saattaa vituttaa, mutta eipä niitä sen enempää halua omaa päätä rassata.

Perinteiset death metal -teemat kuten kuolema, tappaminen ja silpominen ovat kuitenkin myös vahvasti mukana sanoituksissa?  

Nuo teemat erottamaton osa Cauldron of Haten romanttista ulosantia. Odotanpa sitä päivää, kun Satanic Terror soi häävalssina!

Photo: Antti Kontoniemi

Nykyisin on vaikea olla huomaamatta internetin eri foorumeiden ja Facebook-sivustojen keskusteluja, joissa pienistäkin asioista ”heviveljet- ja siskot” jaksavat vääntää oman kunniansa puolesta.  Myös musiikkimediat tuntuvat täyttävän some-kanavien uutisvirtaa. Turhanpäiväiset perseilijät ja nettisoturit saavat myös osansa. Jaksaako ”Exhaust” seurata tätä loputonta taistelua? 

Tulee sitä seurailtua jonkun verran. Levyarvosteluja ja itseään kiinnostavien bändien juttuja tulee luettua. Sitten eri pinnalla olevat ilmiöt on myös välillä huvittavaa seurattavaa, kuten Wintersunin varainkeruu yms. vastaavat. Meidän sanoma kohdistuu ihan kaikille niille, jotka kokee sen kohdistuvan. Annanpa kuuntelijan itse tehdä omat mietteet ja päätelmät. Sitä en kiellä etteikö internet- ja varsinkin some-maailma olisi täynnä sitä tyhmyyden ylistystä ihan kaikissa yhteiskunnan lokeroissa. Jokainen mielensä pahoittaja voisi mennä Ludovico-tekniikan tapaiseen istuntoon, jossa mielensäpahoittaja joutuu katselemaan tunti tolkulla videoklippejä omaa taustaansa kritisoivia ja rienaavia kommentteja, jotta nahka niin sanotusti paksuuntuisi. Olisi itsellään ja ympäristöllään mukavampi olla.

Uuden levyn myötä Cauldron Of Hate pyrkii pääsemään heittämään livekeikkoja aluksi kotimaassa, mutta tähtäimessä on myös ulkomaat. 

Cauldron of Hate tullaan ainakin näkemään seuraavaksi Helsingin Lepakkomiehessä järjestettävässä Helsinki Death Feast Warm-up -tapahtumassa 16. elokuuta. Syksyllä on mahdollisesti luvassa viikonloppukeikkoja muualla Suomessa, joista sitten ilmotellaan enemmän, kun on varmaa tietoa. Katsotaan nyt, jos pääsisi jopa hieman raottamaan ovea ulkomaita ajatellenkin. Uutta materiaalia nyt ei toistaiseksi ole luvassa, kun levy saatu äskettäin pihalle, mutta uuden luominen ei kuitenkaan pääty.

Photo: Antti Kontoniemi

 

Mainos

Viimeisimmät uutiset

Bullet For My Valentine julkaisi uuden kappaleen ”Piece Of Me”

Kesäkuussa Hyvinkään Rockfestissä nähtävä Bullet For My Valentine on julkaissut uuden kappaleen "Piece Of Me" kesäkuussa ilmestyvältä "Gravity"-albumiltaan: https://www.youtube.com/watch?v=JUp5gqgntho "Gravity" julkaistaan 29.6.2018. Bullet For My Valentine...

Liity joukkoon!

17,880FanitTykkää
1,216SeuraajatSeuraa
86SeuraajatSeuraa

TOP 5 - Luetuimmat jutut:

Rob Halford muistelee Black Sabbath -keikkojaan ja ”Heaven And Hell” -albumia

Black Sabbathin "Heaven And Hell" -klassikon julkaisusta tuli kuluneeksi 38 vuotta! Judas Priestin Rob Halford on muistellut Classic Rockille antamassaan haastattelussa Black Sabbathin huhtikuussa 1980 ilmestynyttä "Heaven...