Twisted Sister – Love Is For Suckers (1987)

30 vuotta sitten viimeisen albuminsa julkaissut ja sen jälkeen parissa kuukaudessa hajonnut Twisted Sister päätti lopullisesti uransa viime vuonna “40 & Fuck It”-kiertueeseen. Päätös oli huomattavasti paremmassa ilmapiirissä tehty kuin alun perin Minneapolisiin 13.10.1987 viimeisen kerran varikolle ajanut metallijätti.

Yhtye oli kärsinyt identiteettikriisistä supersuositun ”Stay Hungry” (1984) -levyn jälkeen. Levy-yhtiö, managerit ja ympäröivä trendi vaativat soundin kaupallistamista. Twisted Sisterin perusolemus oli sitä vastaan. Vuoden 1985 ”Come Out And Play” oli erinomaisia biisejä sisältänyt kokonaisuus, joka kuitenkin suuren yleisön silmissä kulminoitui ”Be Cruel To Your Scuel” sekä ”Leader Of The Pack” – singlejulkaisujen ympärille.

Keulamies Dee Snider päätti tässä vaiheessa pitää luovan tauon ja julkaista soololevyn, jotta pahasti loppuun palanut yhtye saisi lepoa. Kaiken lisäksi rumpali A.J. Pero oli poistunut takavasemmalle edellisen kiertueen päätyttyä. Snider ja mm. Rattin levyjä tuottanut Beau Hill palkkasivat myöhemmin Wingeriin liittyneen kitaristi Reb Beachin, TNT:n Ronni LeTekron sekä rumpali Joey Francon. Francon saapuessa kehiin levy-yhtiö Atlanticin painostuksesta sessiot oli jo muutettu Twisted Sisterin nimen alle.

Yhtyeen keskinäiset välit olivat pahasti kuralla. Sniderin mukaan kolme kuukautta studiossa ja tätä seurannut parin kuukauden kiertue tappoivat yhtyeen. Se kuinka paljon Jay Jay French, Eddie Ojeda ja Mark ”The Animal” Mendoza todellisuudessa levyllä soittavat jää arvailujen varaan. Todennäköisesti heidän osuutensa on marginaalinen. Francon mukaan hän ohjelmoi rummut demoihin ja raidat iskettiin ulos sellaisenaan kiireen vuoksi.

Snider oli loppujen lopuksi se tekijä, joka kuitenkin vastasi kaikesta Twisted Sisterin menestyskauden materiaalista ja jos materiaali toimi se toimi. ”Love Is For Suckers” oli yksi nuoruuden soundtrackin olennaisia kulmakiviä ja nimenomaan tämä levy yhdessä ”Come Out And Playn” kanssa määrittelivät omalla kohdalla Twisted Sisterin. LP:n sisäkanteen liimattiin Metal Hammerin artikkeli, jossa Snider kertoi taustat jokaisen kappaleen takana. PMRC:lle suunnattuna vastineena Dee kuvasi kaikkien biisien kertovan kanssakäymisestä kauniimman sukupuolen kanssa.

Levyn parhaat kappaleet ovat edelleen vakuuttava avausraita ”Wake Up (The Sleeping Giant)” ja nimibiisi ”Love Is For Suckers”. Jälkimmäinen kuulostaa jossain määrin poikkeavalta Twistareiden tuotannossa ja tämä selittyy kappaleen säveltäjällä, joka ei olekaan Dee Snider vaan Marky Carter. Kyseessä on alun perin Gary Privaten pop-single vuodelta 1985, josta Twistari-versiossa ei ole jäljellä kuin muutama melodiakulku ja sananpätkä. Selvästi lähempänä on naispuolisen hard rock-yhtye Poison Dollysin vuoden 1986 versio (kuunneltavissa alla). Tästä Snider kirjoitti uusiksi ensimmäisen säkeistön, lisäsi keskellä kuultavan puheosuuden ja muutenkin sovitusta on selkeästi kiristetty. Loppujen lopuksi biisi uulostaa hienosti Twisted Sisterin klassikkotuotantoon istuvalta.

Lapsuudessa tämä oli kovaa materiaalia, mutta 30 vuotta myöhemmin nostalgian sumuverhon häivyttyä on armotta nähtävissä albumin epätasaisuus kokonaisuutena. Heikoimmat biisit ”Me & The Boys” ja  ”One Bad Habit” suorastaan riipivät hermoja banaaleilla sanoituksillaan: ”I don’t kill, I don’t steal, Well maybe only when I need a meal” ja hetkeä myöhemmin ”I’m not rude, don’t make me lose my patience dude” saavat Kissin ”Burn Bitch Burnin” vaikuttamaan tieteiskirjallisuudelta. Lisäksi levyn valmisteluvaiheessa päällä ollut kiire kostautuu valitettavan ponnettomana tuotantona. Levyltä kuuluu jopa merkillisiä ylimääräisiä ääniä ja kilkettä, johon erityisesti remasterilla kiinnittää huomion. Päätöskappale ”Yeah Right” on tästä pahin esimerkki. Remasterilta löytyy muutama bonusraita, joita aika ajoin kuulee ylistettävän paremmiksi kuin varsinaisen levyn useat biisit. Itse en tätä kuule, vaan lisämateriaali on parhaimmillaankin todella keskinkertaista. Toki periaatteena on aina arvostettava faneille tarjottavaa extraa.

Kun levy aikanaan julkaistiin, listoilla vaikuttivat Whitesnaken ”1987”, Mötley Crüen ”Girls Girls Girls”, pari viikkoa aikaisemmin ilmestynyt Def Leppardin ”Hysteria” sekä Bon Jovin ”Slippery When Wet”. Dee Snider yritti parhaansa mukaan vastata tähän vankkaan sotamuuriin ja tähän peilaten singlenä ulos isketty ”Hot Love” oli aivan kelvollinen yritys. Twisted Sisterin kanssa sillä ei sen sijaan ollut mitään tekemistä. Yhtye oli luopunut tavaramerkeistään meikeistä ja asteli lavalle farkuissa sekä pelkistetymmissä asusteissa. Kiertue jäi kaksi kuukautta kestäneeksi torsoksi. Kaksi päivää Minneapolisin keikan jälkeen Snider ilmoitti jättävänsä yhtyeen ja Twisted Sister kuopattiin lähes 15 vuoden ajaksi.

”Love Is For Suckersilla” on hetkensä ja levy on ehdottomasti pohjamudissa olevaa mainettaan parempi. Tästä huolimatta epäonnistunut tuotanto, sisäiset ristiriidat ja jopa ajankohtaan nähden kivikautiset sovitus- ja sanoitusratkaisut eivät mene enää nykypäivän laatulasista läpi. Onneksi Twisted Sister teki paluun uuden vuosituhannen alussa ja onnistui erityisesti liveareenoilla palauttamaan fanien sydämiin totuuden: kyseessä on yksi heavy metallin parhaista ja ansaitusti paikkansa historiankirjoissa ottaneista yhtyeistä.

7+/10

Ville Krannila

1.Wake Up (The Sleeping Giant)
2.Hot Love
3.Love Is For Suckers
4.I’m So Hot For You
5.Tonight
6.Me And The Boys
7.One Bad Habit
8.I Want This Night (To Last Forever)
9.You Are All That I Need
10.Yeah Right
Bonus tracks remaster:
11.Feel Appeal
12.Statutory Date
13.If That’s What You Want
14.I Will Win

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here