Turbonegro – RockNRoll Machine (2018)

80-luvun syntikkafuturismia, räikeitä pornovärejä ja imelän koukuttavaa karkkirockia. Tätä kaikkea on norjalaisen armadan Turbonegron uusin edustava emäalus “RockNRoll Machine”. Se on myös ihailtava tribuutti edesmenneelle AC/DC -kitaristi Malcolm Youngille sekä auttava majakanvalon välähdys bändin pienoiseen merihätään, jossa se on viime vuosina killunut.

Turbonegro on saavuttanut jonkinlaisen saturaatiopisteensä, joka alkoi 90-luvun riipivällä deathpunkilla. Vuosien aikana monessa meressä uinut ja monta meripeninkulmaa seilannut orkesteri on uudistanut soundiaan, ilmettään ja nyt ollaan perusteellisen rock ‘n’ rollin äärellä. Kuolopunk on kuopattu ja levyn avaava “The Rock And Roll Suite Part I: Chrome Ozone Creationjulistaa miten matruusit ja miehistö ovat pakotettuja mutatoitumaan rock and roll-koneiksi.

”-So, where were we? Oh yes! Standing on the verge of the twenty first century, facing decay and mortality – the alpha denim recruits were forced to mutate. Half flesh, half chrome, half binary instinct, they transformed into… The rock and roll machine.” -The Rock And Roll Suite Part I: Chrome Ozone Creation

Levyn retropurkkateemaa väläyteltiin jo aiemmin, kun bändi julkaisi röyhkeästi kaupallisen ja koukuttavan sinkun “Hot For Nietzsche”. Tätä seurasi samaan kastiin uppoava “Special Education” ja kokopitkä on juuri sitä mitä sinkut lupasivat. Faneille “RockNRoll Machinen” kaupallinen soundi ei voinut tulla kovinkaan suurena yllätyksenä.

Toimivien sinkkulohkaisujen lisäksi liki 40-minuuttinen levy mättää eteen toimivan setin merikelpoisia messuja. Reipas “Part II: Well Hello” palauttelee mieliin ajan, jolloin bändi vielä soitti keikoilla Gary Glitterin “Hello, Hello I’m back againia”.

Levyn kermakuorrutuksena toimii pinnalle nostetut syntikkasoundit. Pål Pot Pampariuksen lähdettyä bändistä 2010-luvun alussa koskettimet jäivät sivuosaan, mutta ovat nyt Crown Prince Haakon-Mariuksen näpytteleminä vahvassa roolissa tuoden levylle toimivan lisäelementin. “RockNRoll Machinelta” kuulee niin Jean-Michael Jarrea, Van Halenia kuin 90-luvun Urheiluruudun tunnaria (sporttinen rykäisy “Skinhead Rock & Roll”).

Turbonegron laivastossa on tapahtunut muitakin miehistön muutoksia ja ennen kaikkea Hank von Helveten lähdettyä 2010 bändin oletettiin jo uppoavan meren syvyyksiin. Onnellisten sattumusten kautta laulajan tontille kiinnitetyn Tony “The Duke of Nothing” Sylvesterin avuin Turbonegro palasi pinnalle 2012 Sexual Harrassment” levyllä. Hyvästä yrityksestä huolimatta levy jäi hylyksi rannalle ja jätti bändin odottamaan pelastuslauttaa.

Uudempaa perämiehistöä Tonyn lisäksi edustaa myös Tommy Manboy rummuissa, joka hoitaa tonttinsa ansiokkaasti. Laivan päällystön tontin jakavat nykykokoonpanon pitkäikäisimmät ikoniset upseerit Happy Tom, Euroboy ja Rune Rebellion.

Suoraviivaisen rypistyksen kajauttaa korvamato “Hurry Up & Die”, jonka bändi mainosti olevan paralympialaisten eeppinen tunnusbiisi. Miksi ei? AC/DC:n katalogiinkin helposti mahtuva riffittely “Fist City” rauhoittaa hieman menoa keskitempoisella otteellaan. Levyn toinen hidas, mutta raskas puraisu “Let The Punishment Fit The Behind” tuo mieleen Apocalypse Dudesin “Get It Onin” ikivihreän riffin, mutta osoittaa samalla myös Happy Tomin ja Euroboyn sävellyskynien olevan edelleen teroitettuina.

Huikeimman merielämyksen tarjoaa “John Carpenter Powder Ballad”, jonka voinee nostaa levyn, ja koko bändin yhdeksi parhaaksi kappaleeksi vaikka ensikuulemalta sitä on haastava hahmottaa Turbonegroksi. Puhtoisimmilla vokaaleilla melodiavoittoinen biisi voisi olla riipaistu vaikka Brother Firetriben levyltä.

Vain etäiseksi jäävä “On The Rag” on levyn navigoinnin kannalta haastavin osa, mutta tuo brutaalia pontta ja myrskyä kaiken tyynen edelle ja soveltunee etenkin vanhemman Turbonegron ystäville.

RockNRoll Machinen” retroseksikäs ja  Illuminati-henkinen kansitaide on Thomas Lynch III:n käsialaa. Kansi voisi toimia hyvin vaikka Yesin, Bostonin tai Kansasin ajankuvan peilinä. Bändin ja levyn typografia on lainattu The Scorpionsin logosta tutulla fontilla, joka alunperin esiintyi ensimmäisen kerran vuoden 1975 elokuvassa Rollerball (jos jotain sattuu kiinnostamaan).

Norjan vuonojen denim- ja nahka-asuinen Turbonegro aloittaa rock-vuoden 2018 heittämällä tiskiin yhden uransa parhaista levyistä. “RockNRoll Machinella” ei ole yhtään karikkoa ja tuulet ovat myötäisiä. Kappaleet kulkevat saumattomasti käsi kädessä kuin kaksi rakastunutta merimiestä Bryggenin satamassa. Masto pystyssä, ahteri kuurattuna, melat märkänä ja peräairo rasvattuna Turbonegro on jälleen valmis suurelle matkalleen kohti maailman meriä.

9/10

Pete Alander

  1. The Rock And Roll Suite Part I: Chrome Ozone Creation
  2. Part II: Well Hello
  3. Part III: RockNRoll Machine
  4. Hurry Up & Die
  5. Fist City
  6. Skinhead Rock & Roll
  7. Hot For Nietzsche
  8. On The Rag
  9. Let The Punishment Fit The Behind
  10. John Carpenter Powder Ballad
  11. Special Education

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here