Tunnelmaa marraskuuhun: Anathema & Alcest @The Circus, Helsinki 9.11.2017

Tummemmissa vesissä juurensa kasvattanut, tunnelmallisen progerockin sanansaattaja Anathema toi The Optimist -Euroopan kiertueensa Suomeen saakka.

Ranskalaisen vaihtoehtometalliyhtye Alcestin kanssa kiertänyt Anathema hemmotteli suomalaisia musiikinystäviä kahdella keikalla, Tampereen Klubilla sekä Helsingissä The Circuksessa. The Circuksen ilta ei ollut aivan loppuunmyyty, mutta paikalle saapui kuitenkin noin 1200 henkeä.

Illan aloittanut Alcest oli Metalliluolan edustukselle odotettu vieras. Helsinkiläisyleisö oli selvästi asiasta samaa mieltä, koska The Circus oli hyvin kansoitettu bändin astuessa lavalle, ja kuuleman mukaan jonoa oli vielä pitkälle Narinkkatorille bändin jo lyödessä “Kodaman” ensimmäisen soinnut eetteriin.

Ranskalaiset saivat varsin lämpimän vastaanoton tunnelmallisella vaihtoehtometallillaan. Kannustavat nyrkit nousivat kappaleiden aikana ilmaan hieman ujosti, mutta biisit ja välispiikit saivat kiitosta sekä äänin, että taputuksin. Bändin viileän hyväksyvän rauhallinen esiintyminen oli allekirjoittaneelle sopiva suvanto kiireisen viikon loppupuolelle.

Valot ja savut korostivat eteeristä tunnelmaa. Erityisesti mieleen jäi “Oiseaux de proie”, jonka kohdalla valaistus tuntui tukevan osuvasti hypnoottista fiilistä. Äänentoistollisesti Alcestin kohdalla olisin toivonut selkeämpiä soundeja. Varsinkin puhtaat vokaalit tuntuivat hukkuvan soitinten alle. Tuttujen biisien kohdalla puutetta pystyi korvaamaan muistelemalla, mutta vieraamman materiaalin kohdalla olisi jäänyt harmittamaan enemmän.

Äänentoistollisesta epätasaisuudesta huolimatta Alcestin koko esiintyminen lennätti pelkästään pieniä, vaaleanpunaisia sydämiä. Erityisen herttaisesti soi kuitenkin setin keskivaiheilla “Eclosion” nätteine kitaroineen, sekä “Autre temps” hypnoottisine tunnelmineen. Yleisön reaktioista päätellen samat biisit upposivat myös muihin. Myös setin haikeisiin säveliin päättänyt “Délivrance” soi kauniisti, paketoiden illan tunnelman täydellisesti.

Alcestin jälkeen omassa soitossa vähemmälle jäänyt Anathema ei saanut aivan yhtä innostunutta vastetta minulta, mutta muu yleisö oli toista mieltä. Progerockin taitajat houkuttelivat yleisön laulamaan ja taputtamaan mukana toistuvasti. Erityisesti tänä vuonna julkaistun “The Optimist” -levyn nimikappale, sekä kaunis “Untouchable (part 2)” kuulaine lauluineen lämmittivät yleisöä. Allekirjoittaneelle myös encoressa soitettu “Springfield” soi kauniisti.

Daniel Cordoson rummut nousivat setin läpi usein positiivisina tunnelman kantajina, yllättävänä tekijänä tämän kaltaisen yhtyeen ja keikan kohdalla. Äänentoistollisesti Anatheman keikka oli miellyttävää kuunneltavaa. Monipuoliset elementit kuuluivat enimmäkseen tasapainoisesti. Myös sekä Lee Douglasin, että Vincent Cavanaghin laulut soivat aivan reippaimpia osuuksia lukuun ottamatta varsin nätisti.

Anathema toimi livenä varmasti paremmin usealle muulle, mutta itselleni se teki saman kuin levykuuntelussa. Omiin ajatuksiin oli mukava vaipua musiikin siivittämänä, ja kuunnella bändiä puolella korvalla.

Molempia bändejä lähtisin kuuntelemaan toistekin, mutta illan helmeksi itselleni nousi kirkkaasti Alcest. Näillä tunnelmilla on hyvä jatkaa kohti joulua.

Teksti ja kuvat: Raisa Krogerus ©Metalliluola

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here