Tuliterä – Tulikaste (2015)

[three_fourth]Helsingissä vuonna 2008 perustettu Tuliterä oli allekirjoittaneelle kokonaan uusi tuttavuus, joten ensikuuntelu bändin esikoisalbumin suhteen oli varsin ”neitseellinen” kokemus, sillä levyn mukana ollutta saatekirjettäkään en vilkaissut ennen kuin viidennen biisin kohdalla. Näin jälkeenpäin voi todeta, että kokemusta voisi kuvata vähintään mielenkiintoiseksi.

Musiikillisesti kuvailisin bändin linjaa avaruusmetalliksi, josta löytyy myös proge- ja ambient-sävyjä. Jos näitä pakolllisia vertailuja muihin bändeihin pitää suorittaa, niin ensimmäisenä minulla tuli Tuliterästä mieleen Ozric Tentacles ja Hidria Spacefolk. Tuliterä on selvästi kahta edellä mainittua pumppua rankempi, mutta mielestäni jotain yhtäläistä näiden kolmen keskenään erilaisen bändin DNA:ssa tuntuu, ainakin minun korvaan olevan. Tuliterän taustasta voi kertoa, että bändi on julkaissut ennen debyyttiään kaksi EP:tä, sekä soittanut useita keikkoja Suomen lisäksi Baltian maissa.

Levyn pari kertaa kuunneltuani päädyin ratkaisuun, että en pilko levyä yksittäisiksi osiksi, koska itse ajattelin Tulikasteen yhdeksi isoksi kokonaisuudeksi, jossa on useita eri osia hieman sinfonian tyyliin, tosin tästä sinfoniasta en löytänyt läpi koko teoksen toistuvia musiikillisia teemoja.

Tulikaste lähti liikkelle rauhallisesti, hieman kuin matkalla olevat matkustajat hellästi herätettäisiin pitkän avaruuslennon alkupuolen hyper-unesta. Pian kuitenkin avaruusmatkailijat kohtaavat vaaroja, sillä sellaisen mylläkän rauhallisen alun jälkeen tilaa valtaavat rankat kitarariffit aikaan. Kappaleissa ei ole selvästikään mihinkään kiire, sillä tunnelmaa ja intensiteettiä kasvatetaan hartaudella, riffittelyn tuodessa välillä mieleen Kingston Wallin. Kappaleiden kestotkin ovat melko pitkiä, sillä vain yksi kappale jää alle neljän minuutin, pisimmän kipaleen kestäessä yli 14 minuuttia.

Tällä avaruusmatkalla sattuu ja tapahtuu ja noin tunnin kestäneen levyn jälkeen ainakin tämä kuulija oli hieman ihmeissään. Levy vei toisaalta kuulijan täydellisesti mukanaan, mutta välillä huomasin pudonneeni kyydistä pois ja tarkistavan monesko biisi olikaan kyseessä. Ehkäpä syynä oli se, että kuuntelin levyn päivällä. Joissain toisissa fiiliksissä levy voisi olla melkoinen kokemus…

Joka tapauksessa Tulikastetta ei voi ohittaa pelkällä olankohautuksella. Parhaimmillaan musiikki tempaisi kuulijan mukaansa ja meininki oli kuin Hollywoodin jättiläistuotannon soundtrackilla. Soundimaailma, sekä soitto on myöskin kauta linjan komeaa. Mikäli Tuliterä ei ole aiemmin tuttu ja avaruushenkinen instrumentaalimusa iskee, niin kannattaa ehdottomasti tutustua tähän Helsinkiläiseen orkesteriin.

8 / 10

Ilkka Järvenpää

Bändin nettisivut: www.tuliterä.net
[/three_fourth] [one_fourth_last]
tuliterä
1. Percolator (4:56)
2. Alpha Blade (7:22)
3. Jagat (4:07)
4. Firedew (8:04)
5. Cetus (2:42)
6. Voidborn (8:49)
7. Star Rodeo (4:18)
8. All-Seeing Delirium (14:11)
9. Menticide (6:09)[/one_fourth_last]

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here