Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus @Bar Kino, Pori 23.11.2017

Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus jäi tauolle joulukuussa 2004 ja julkaisi lopettamispäätöksensä kaksi vuotta myöhemmin. Yli kymmenen vuoden hiljaiselon jälkeen, helmikuussa 2017, yhtye kuitenkin pyörsi päätöksensä ja teki väkevän paluun ”Pitkän Kaavan Mukaan” -singlellään – ja helvetin hyvä niin!

Niskalaukaus keikkailee parhaillaan marraskuun alussa julkaistun ”Lauluja Suomesta” -levynsä tiimoilta. Tuulinen sekä sateinen torstai-ilta Porissa ei ehkä ole se kaikkein optimaalisin paikka ja aika raskaan rockin veivaamiselle, mutta Bar Kinoon valui kuitenkin tasaisesti porukkaa ennen keikkaa. Entiseen elokuvateatteriin on rakennettu tyylikäs esiintymispaikka, jonka kaksitasoiseen katsomoon mahtuisi parhaimmillaan peräti 600 katsojaa, mutta yläkerta oli tällä kertaa kokonaan suljettu ja alakertaankin jäi vielä väljyyttä.

Kinon estradi ei ole järin suuri muutenkaan, mutta se näytti entistä pienemmältä yhtyeen neljän miehen kielisoitinarmadan marssiessa lavalle uudelta levyltä tutun intron siivittämänä. Introsta ei ollut vaikea päätellä, että keikan avaisi levylläkin intron jälkeen kuultava menopala ”Väärät Profeetat”. Yleisö, itseni mukaan lukien, jäi totaalisesti telineisiin yhtyeen polkaistessa keikan käyntiin. Ikään kuin platinaa myyneen ja Emma-pystejä nostelleen yhtyeen olisi vielä todistettava jotakin, ennen kuin yleisössäkin tohditaan nostaa nyrkit ilmaan. No, viikonloppukeikalla meininki olisi varmasti ollut täysin erilainen, kun jäyhät satakuntalaiset olisivat voidelleet itsensä riittävällä määrällä ilolientä. Toisena kappaleena kuultiin edelleen levyn järjestystä mukaillen ajankohtaista sanomaa julistava ”Toisen Luokan Kansalainen”, joka on Spotifyssa noussut yhtyeen suosituimpien kappaleiden joukkoon. Erityisesti basisti Ursin sekä kitaristi Petosalmi ottivat roolia ja kannustivat yleisöä mukaan ja kyllähän se torstaisauna siitä sitten lopulta onneksi lämpenikin.

Soundit olivat keikalla selkeät ja volyymi erittäin miellyttävällä tasolla – sen verran jytkettä, että munaskuissa tuntui, mutta kuitenkin niin, että soittoa oli miellyttävä kuunnella ilman korvatulppiakin. Jopa rumpali Seppo ”Komppi” Pohjolaisen heleät taustalaulut erottuivat hienosti. Bändi on panostanut kiertueeseen ottamalla mukaan oman miksaajan ja sen kyllä kuuli.

Keikkasetin painotus on tietysti uuden ”Lauluja Suomesta” -levyn kappaleissa, joista aiemmin mainittujen lisäksi kuultiin vielä kaikki kolme sinkkulohkaisuakin; ”Pitkän Kaavan Mukaan”, ”Suomi Sata Vuotta” ja viimeisimpänä ”Isä Ei Jätä”, jonka aikana karskeimmankin karjun silmäkulma sai hieman kostua vailla pelkoa häpeästä. Vanhemmasta materiaalista itselleni iski erityisesti ”Venäjän Orvot”, joka aikanaan vuonna 1999 oli Spinefarmin julkaiseman ”Milleniumliitto” tupla-cd kokoelman ensimmäisen levyn kappale numero 13 ja siis ensikosketukseni tähän bändiin, jonka tuotanto on viihtynyt levylautasellani aina tähän päivään asti.

Ensimmäisen keikan näin Ruisrockissa vuonna 2000 ja sen jälkeen olen todistanut yhtyeen monta kertaa eri festareilla ja klubeissa. Ei bändin lavameininki menneistä ajoista oleellisesti muuttunut ole. Hauskaa näyttää lavalla olevan ja spiikeissäkin on ehkä enemmän huumoria, mutta mielestäni se on vaan hyvää vastapainoa synkälle jynkytykselle, jollaiseksi yhtye omaa musiikkiaan kuvaa. Suurin yllätys setissä oli vuonna 1997 omakustanteena julkaistulta ”Hävetkää!” EP:ltä kuultu ”Ihmisen Oikeus”, jonka sanat käsittelevät edelleen ajankohtaisesti ihmisen suhdetta luontoon. Pisteet myös siitä, ettei aiempien levyjen sinkkulohkaisuja, jo radiossakin puhki soitettuja kappaleita ”Surupuku” ja ”Hyvä Ihminen” oltu väkisin tungettu settiin.

Yhtye vaikuttaa tehneen väkevän paluun myös keikkalavoille ja aion kyllä jatkossakin hakeutua todistamaan synkkää jynkytystä esimerkiksi festarikeikan muodossa. Jospa sellainen nyrkkimeri vuosimallia 2002 saataisiin vielä kesällä 2018 rakennettua…?

Raportti ja kuvat: Harri Metsäjoki ©Metalliluola

Settilista:
Väärät profeetat
Toisen luokan kansalainen
Kova maa
Elegia
Rekkamies
Ihmisen oikeus
Venäjän orvot
Suomi sata vuotta
Pitkän kaavan mukaan
Itku pitkästä ilosta
Isä ei jätä
Nyt on mies!
Lumessakahlaajat
Alavilla mailla
Rajaton rakkaus
Viimeinen päivä taivaan?

1 KOMMENTTI

  1. Hävettää koko Suomen puolesta kyseisen retkueen olemassaolo. Mielikuvituksetonta musiikkia, jälkeenjääneitä sanoituksia, ja kaiken puolin oksettavan näköistä esiintymistä.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here