The Priest – Code Of Secrecy (2016)

Hämeenlinnalainen The Priest julkaisi toukokuussa omakustanteena ensimmäisen pitkäsoittonsa ”Code Of Secrecyn”, jolla mielenkiintoisesti suuntaa vaihtavaa ja yllätyksellistä thrashia soittava yhtye pääsee urallaan hyvään starttiin. Vuonna 2014 perustetun bändin tuoreus tuoksuu virkistävästi levyn soundeissa.

”Code of Secrecya” ei missään tapauksessa voi kuvailla täysin perinteiseksi thrash metalliksi sen odottamattomien suunnanvaihteluiden vuoksi. Tämän progressiivisuuden toteuttamiseen on käytetty luovuutta ovelasti hyväkseen. Juuri kun Slayerimainen ravistelu on saatu käyntiin, nurkan takaa hyppääkin vierailulle nätisti laskeutuen bassosoolo. Tämän kaltainen yllätyksellisyys lisää levyn uudelleenkuunteluarvoa huomattavasti. Muusikoilla on kuitenkin selvä visio levyn suunnasta, vaikka kuuntelijan ajoittain ratkaisuja on hieman hankala ymmärtää. Miksi tempo hidastuu juuri kun päästiin vauhtiin? Vain artistit tietävät vastauksen, eikä heidän ajatusmaailmasta kuulukaan tietää liikaa jos haluaa seuraavan julkaisun olevan yhtä yllättävä kuin ensi levy.

Joidenkin sävellysten kohdalla homman juonesta on hankala saada kiinni. ”The Perfect Hell At The Opera”-niminen aloituskappale antaa hyvän kuvan koko levyn menosta. Täydessä vauhdissakin ehtii tehdä odottamattomia käännöksiä. Kestoa biiseillä ei ole tosiaankaan liiaksi asti, pisin kappale on kymmentä sekuntia vailla viisiminuuttinen. ”Code Of Secrecy” on ohi 36 minuutissa, progeilulla levyä ei siis ole lähdetty turhaan pitkittelemään. Kaikki kikkailu on saatu sovitettua näppärästi sovitusten sekaan. Sanoituksissa ei runollisiksi heittäydytä, vaan asiat lauletaan niin kuin ne ovat ilman korusanoja.

Albumilla instrumentit löytävät toisensa pääosin hyvin, mutta kun yhteinen sävel häviää, on lähinnä kuuntelijasta kiinni onko tämä hajottaminen tarkoituksellista yhtyeen taiteellista osaamista vai åelkästään huolimatonta säveltämistä. Muutamia selkeitä tason lipsahduksia levyltä toki löytyy, mutta tämä on odotettavissa kun kikkailusta ei säästellä. Ja kun bändi hoitaa tämän progressiivisemman puolen oikein, kappaleista muodostuu päteviä kokemuksia. ”Code Of Secrecy” ei ole nappisuoritus, mutta yhtyeen ensimmäiseksi julkaisuksi se toimii se odotettua paremmin. Tästä on hyvä lähteä jatkamaan kohti seuraavaa levyä.

7/10

Aleksi Hurme

1. The Perfect Hell At the Opera
2. Makaberzer
3. The Musketears
4. Witch-Hunt
5. Conspiracy
6. Doppelganger
7. Captive of Ruins
8. Glamourettes
9. Katie, Katie…
10. Web
11. The Collector
12. Traumatized

Kommentit

kommentit