The Long Goodbye: Deep Purple @Jäähalli, Helsinki 11.11.2017

Vuonna 2018 tulee kuluneeksi uskomattomat 50 vuotta Deep Purplen debyyttialbumin julkaisusta.

Vaikka miehistö on ohittanut eläkeiän jo kauan sitten ja alkuperäiskokoonpanosta on enää jäljellä rumpali Ian Paice, yhtyeen kryptisesti nimetty ”The Long Goodbye” -kiertue ei välttämättä nykyisen livekunnon perusteella vielä merkitse lopullisia jäähyväisiä.

Ensin Purplen viimeiseksi kiertueeksi julistettu rundi vakuutettiin olevan varmuudella veteraanien loppunäytös. Tämän jälkeen yhtye nopeasti itse kuittasi, ettei tiedä milloin todellinen lopettaminen on edessä. Joka tapauksessa Black Sabbathin, Twisted Sisterin ja Mötley Crüen vanavedessä nämä hard rockin jättiläiset väistämättä siirtyvät syrjään, joten useamman vuoden tauon jälkeen ei omalta kohdalta keikalle lähtöpäätöstä tarvinnut kauan miettiä. Samaan lopputulokseen oli yleisömäärästä päätelleen tullut moni muukin. Helsingin Jäähalli oli loppuunmyyty ja katsojia paikalla reilut 7000.

Tätä ennen Metalliluolan toimitus oli viihtynyt pari tuntia Golden Classics Bar & Cafessa etkojen merkeissä. Hyvätunnelmaiseen baariin oli Perfect Strangers of Finlandin toimesta järjestetty Purplen ”From Here to InFinite” -dokumenttielokuvan katselusessio. Hyvin kuvattu ja jäsenten musiikin tekemisen syvyyksiin matkustava dokumentti toimi osuvana siltana illan keikalle, sama musiikin tekemisen riemu välittyi studiosta ja konserttilavalta.

Illan Jäähallissa käynnisti kotimainen Shiraz Lane, jonka nuoruus toi mielenkiintoisen kontrastin pääbändille. Lähes 50 vuotta nuoremmat soittajat saivat energisyydellään eturivin hyvin mukaansa ja vaikka bändin materiaali ei klassikkostatusta vielä ansaitsekaan, korvasi se hyvillä soundeillaan ja esiintymisellään tätä mainiosti. Suurella lavalla kuin kotonaan ollut laulaja Hannes Kett yllytti katsojia mukaansa ja hyvin keski-iältään ymmärrettävästi vanhempikin porukka mukaan lähti. Hienoa havaita tällaisiakin lupauksia vielä kotimaasta tulee.

Deep Purple avasi pelin tuoreen ”InFinite” -albumin ”Time For Bedlam” -singlellä. Levy on Purplen vahvin suoritus yli 20 vuoteen, ja siltä lohkaistut singlet istuivat hyvin vanhojen klassikoiden sekaan myös liveympäristössä. Huomio kiinnittyi heti jykeviin, kirkkaisiin ja samalla volyymiltaan säästeliääseen äänimaailmaan. Purplen musiikissa dynaamisuus ja soittajien vuosikymmenien aikana hioitunutta yhteispeliä ei livenä kykene seuraamaan ja siitä nauttimaan, mikäli äänivalli soi epäinhimillisellä tasolle. Varsinkin koskettimet soivat kirkkaasti ja lainkaan mahtipontisuudesta tinkimättä. Tästä miksaajalle erityistunnustus.

Eniten etukäteen arvelutti keulamies Ian Gillanin äänen kunto. 72-vuotias vokalisti ylsi aikanaan uskomattomiin korkeuksiin ”Child In Timessa”, jota ei enää ymmärrettävästi livenä soiteta. Nämä korkeat kirkaisut ovat muuttuneet matalammaksi huutamiseksi, joka kuitenkin lähti laulajalta yllättävän hyvin. Gillanin lämmin keskirekisteri on aina ollut hänen äänensä paras osa-alue ja erityisesti uusissa kappaleissa mies toi melodioihin hienoa syvyyttä. Vaikeuksia yleensä tuottavat ”Perfect Strangers” ja ”Space Truckin'” irtosivat Gillanilta kohtalaisesti, itse olisin näiden tilalla kuullut joitain muita harvinaisempia vetoja, mutta ymmärrettävästi biisit ovat muodostuneet sellaisiksi ikoneiksi omina itsenään, ettei niiden pudottaminen setistä liene enää mahdollista.

Ian Paicen rumpusuoritusta tulee aina seurattua mielenkiinnolla ja yhdeksi genren arvostetuimmista soittajista jo kauan sitten tunnustettu muusikko ei pettänyt tälläkään kertaa. Hänen yhteispelinsä Roger Gloverin kanssa nousee biiseissä nykyisin ansaitusti keskiöön. Tempoa oli selvästi joissain kohden tiputettu, mutta tässä kohdin kyseessä on todennäköisesti vokalistin äänen säästäminen eikä niinkään rytmiryhmän hidastuminen.

Deep Purplen ”uudet kasvot”, jo 23 vuotta mukana ollut Steve Morse sekä 15 vuotta bändissä tauluun kellottanut Don Airey esittelivät soolo-osaamistaan verrattaen lyhyesti. Aireyn ”Finlandia” näytepätkän odotetusti sisältänyt ja kiistatta taitava soolo tuntui kestävän puolet siitä mihin on totuttu. Morse sai puolestaan kovat aplodit yleisöltä soittamalla hetken vuoden 1996 ”Purpendicular” -levyn singleä ”Sometimes I Feel Like Screaming”. Biisin olisi myös hyvin voinut soittaa kokonaisuudessaan. Muuten ei voi kuin kunnioittaa syvästi jo käsisairaudesta kärsivän kitaristin taitoa sekä soiton tunnetta. Hän onnistuu tarttumaan riffeistä kuluneimpaan ”Smoke On The Wateriin” ja tekemään siitä pienillä nyansseilla omaa musiikkiaan. Tämä on ainoa vaihtoehto mikäli näitä kappaleita haluaa uskottavasti vuonna 2017 esittää. Tribuuttiyhtyeitä mahtuu Deep Purplen tapauksessa maailman klubeihin jo aivan riittävästi.

Hyväntuulinen yhtye palasi ”Smoke On The Waterin” jälkeen lavalle soittaen encoret ”Hush” sekä ”Black Night”, jotka kirvoittivat Jäähalliin todella äänekkääseen yhteislauluun. Ainoa valittamisen aihe onnistuneen illan jälkeen oli tuttuakin turvallisempi settilista. Uuden materiaalin lisäksi välillä pitkäänkin tauolla ollut ”Knockin’ At Your Back Door” oli loistava veto ja Gillan pienistä vaikeuksista huolimatta selvitti haastavat lauluosuudet kunnialla. Myös ”Fireball” -albumin nimisävellystä ei kaiketi aivan joka ilta ole Purplen konserteissa kuultu. Muuten valinnat olivat tuttuakin tutummat. Itse olisin kaivannut settiin tasapainottamaan myös jotain hitaampaa tunnelmointia kuten ”When A Blind Man Cries”.

Toki pidemmälle fanille harvinaisuuksien kuuleminen on aina herkkua ja Jäähallissa oli varmasti niitäkin, jotka todistivat nyt Deep Purplea ensimmäistä kertaa. Yhdistävänä tekijänä oli ”Black Nightin” viimeisten sointujen vaettua yhtäaikaa nostalginen ja toisaalta onnellinen.

 

Oliko kyseessä Deep Purplen viimeinen näytös Suomessa? Aika näyttää, kuten monien kohdalla nyt olisi hyvä kohta lopettaa kun vanhat herrasmiehet vielä pystyvät näin hyvätasoiseen esitykseen. Toisaalta lavalta välittyi sellainen into soittamiseen, etten ihmettelisi jos ”The Long Goodbye” kiertue nimensä mukaisesti venyisi toisen pian Suomessa nähtävän veteraaniyhtye Scorpionsiin verrattaviin pituuksiin.

Teksti: Ville Krannila
Kuvat: Hannu Juutilainen ©Metalliluola

Deep Purple Setlist Jäähalli, Helsinki, Finland 2017, The Long Goodbye

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here