Teknistä täydellisyyttä ja tiivistä tunnelmaa: Ne Obliviscaris, Allegaeon & Virvum @Nosturi, Helsinki 12.4.2018

Kevät on vihdoin saapunut toden teolla myös meille Suomeen, tai ainakin eteläisimpään osaan maatamme.

Mikäs sen hienompaa kuin laittaa aurinkolasit silmille ja suunnata auton keula kohti Helsinkiä ja Nosturia, jossa meitä torstai-iltana viihdyttäisivät sveitsiläinen Virvum, Amerikan Yhdysvalloista saapuva Allegaeon sekä Australian proge-metalli ylpeys Ne Obliviscaris.

Tuo edellä mainittu kevätsää ei ehkä ole omiaan metallikeikan yhteydessä, mutta onneksi Nosturi ei kuitenkaan valossa kylve, oli sitten kyse keinotekoisesta tai luonnollisesta sellaisesta.

Virvum – Taituruutta viileällä otteella

Illan aikataulua noudatettiin lähes orjallisesti ja Virvum aloitti oman urakkansa puoli kahdeksan maissa. Bändin esittämä progressiivinen death metal oli kerännyt jo kourallisen ihmisiä eturiviin ja pienimuotoinen pittikin saatiin aikaiseksi, tosin melko lyhytkestoinen sellainen.

Valitettavasti yhtyeen esiintyminen oli vielä jonkin verran lapsenkengissään. Yhteenkuuluvuutta ei lavalla näkynyt, mikä latisti tunnelmaa melkoisesti. Muutama vuosi kiertämistä lisää tekisi luultavasti ihmeitä herroille. Pienenä lisähuomautuksena voisi mainita Ne Obliviscaris -mies Dan Preslandin esiintyminen Virvumin riveissä. Mies paikkaa tällä kiertueella bändin omaa rumpalia Diego Morenzonia, joka ei henkilökohtaisista syistä päässyt mukaan.

Allegaeon jätti nälkäiseksi

Nosturiin oli kerääntynyt jo mukavasti väkeä kun illan henkilökohtaisesti odotetuin bändi, Allegaeon päästettiin irti. Ensimmäiseen esiintyjään verrattuna nähtiinkin lavalla auktoriteettia ja karismaa Riley McShanen käskyttäessä taustajoukkojaan. Tosin miehen alituinen julistaminen bändin olevan jenkeistä latisti ehkä hiukan tuota auktoriteettia. Onneksi musiikki paikkasi sen kokonaan.

Bändin semi-tekninen melodinen kuolo on omiaan lavalla elävän yleisön edessä, ja reilu puolituntinen oli liian nopeasti ohi. Allegaeonin ensi-esiintyminen Suomessa sujui erittäin hyvin, vaikka he taitavat olla vielä melko tuntematon orkesteri meillä päin. Kovin montaa nyrkkiä ei ilmassa näkynyt.

Itse olisin toivonut heille huomattavasti pidempää slottia, tai mahdollisesti jopa pääesiintyjän paikkaa, sillä setistä jäi pois monta odottamaani biisiä. Edellisen kommenttini kanssa olen melko yksin, mutta onneksi maailmaan mahtuu vielä mielipiteitä. Toivotaan, että jossain vaiheessa Allegaeonille tarjoutuu tilaisuus omaan kiertueeseen Euroopassa.

Ne Obliviscaris – Taidolla ja tunteella

Eipä jäänyt epäselvyyksiä siitä, kuka illan pääesiintyjä on, ainakaan jos katsoo yleisömäärää. Ne Obliviscariksen aloittaessa saliin oli kerääntynyt todella hyvin väkeä torstai-illaksi. Lyhyen intron jälkeen yhtye marssi lavalle nyrkkimeren saattelemana.

Bändin uusi basisti Martino Garattoni hoiti hommansa mallikkaasti, eikä Dan Preslandin esiintymisestä huomannut millään lailla, että mies oli jo soittanut yhden setin Virvumin kanssa. Muukin bändi esiintyi ammattitaitoisesti ja yleisö sai mitä tilasi.

Örinöitä ja kärinöitä hoitava vokalisti Xenoyr oli melkoinen outolintu. Miehen ulkoinen habitus ei istunut sitten millään muuhun bändiin. Oliko kyse sitten ylimielisyydestä vai jostain ihan muusta, mutta laulajan ilmaantuminen lavalle ainoastaan omia osuuksiaan hoitamaan oli melkoisen ärsyttävää katseltavaa.

Puhtaita lauluja sekä viulua soittava Tim Charles taasen oli täysin eri maata. Vaikka mies olemukseltaan sopisi ehkä ennemmin Avantasiaan Tobias Sammetin rinnalle, niin oli hän piristysruiske bändin muuten niin vakavahenkisessä toiminnassa. Charlesin stannemainen (kollegani kuvaus) esiintyminen toikin pienimuotoisen hymyn huulille.

Valitettavasti perhe-elämän ja nukkumattomien öiden yhdistäminen sosiaalisempaan toimintaan on välillä vaikeaa, ja jouduin kovan väsymyksen saattelemana jättämään Ne Obliviscariksen setin kesken ja poistumaan paikalta vähän ennen puolta yhtätoista. Ilta oli kuitenkin kaikin puolin onnistunut huolimatta siitä, että Virvum oli melko mitäänsanomaton, Ne Obliviscaris ei kuulu omiin suosikkeihini ja odotetun Allegaeonin hieno setti jäi liian lyhyeksi.

Yleinen tunnelma nosti tapahtuman reilusti plussan puolelle ja valtaosa sai mitä tuli hakemaan. Aika usein se riittää. Näin myös tällä kertaa.

Raportti: Marko Klingberg
Kuvat: Raisa Krogerus ©Metalliluola

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here