Syvyyden kutsu: Satyricon haastattelussa

Neljän vuoden odotuksen jälkeen Norjan black metal-veteraani Satyricon on palannut uudella albumilla ”Deep Calleth Upon Deep”.

Julkaisuillaan erilaisia soundimaailmoja tutkinut yhtye jakaa mielipiteitä ja tuoreella pitkäsoitolla kuullaan perinteisten tummien sävyjen lisäksi kasvavassa määrin progressiivista materiaalia ja jopa saksofonia. Bändissä vuodesta 1993 vaikuttanut rumpali Frost kertoi Metalliluolalle taustoja oman soittotyylinsä, uuden levyn, sen kohua herättäneen kansitaiteen, Satyrin sessioita uhanneen vaikean sairastumisen ja tulevan kiertämisen takana.

Tyylisuuntaansa joka levyllä jossain määrin korjannut yhtye on Frostin mukaan saavuttanut ”Deep Calleth Upon Deepilla” kehityksen seuraavan askeleen. Levy on rumpalin suosikki edeltäjänsä ”Satyricon” (2013) ohella:

Uusin albumi on tietenkin aina paras meille, mutta ”Satyricon” loi perustan sille mihin rakensimme ”Deep Calleth Upon Deepin”. Olemme todella ylpeitä uudesta levystä. Halusimme tehdä albumin, joka olisi monipuolinen, dynaaminen ja elävä. Se kuulostaa erilaiselta ja mikä tärkeintä, musiikilta jota halusimme tehdä tässä uramme vaiheessa. Kaikissa kappaleissa on omat hahmonsa, aivan kuin ne olisivat eri yksilöitä. Ja niiden yksilöllinen lähestyminen studiossa oli tärkeää meille. Tämä levy on orgaanisin ja elävin kaikista julkaisuistamme, ja minusta tuntuu kuin olisimme ottaneet suuren askeleen eteenpäin. ”Deep Calleth Upon Deep” on hyvin synkkä ja henkinen, ja kuulostaa myös vaarallisimmalle kokonaisuudelle tuotannostamme. Olemme olleet kuvioissa kauan ja kohdanneet matkalla paljon haasteita ja vaikeuksia. Ja tämän levyn oli oltava jotain erikoista, jotain joka sai meidät pohtimaan omaa lopullisuuttamme. Satyricon jatkaa kuitenkin niin kauan, kun meillä on intohimoa tähän, pystymme viemään yhtyettä eteenpäin ja kehittymään.

Satyrin aivokasvain sai monet epäilemään Satyriconin tulevaisuutta, mutta Frostin mukaan tällä ei ollut vaikutusta sessioihin ja yhtyeen keulamies on toipunut hienosti koettelemuksesta.

Satyr sai vakavan sairaskohtauksen vuonna 2015, mutta hän on toipunut hämmästyttävän hyvin. Hänen luovuutensa on ollut itseasiassa parempi kuin koskaan. Joten emme olleet tämän vuoksi lopputuloksesta huolissamme levytysten aikana, eikä hänen sairastumisensa vaikuttanut työntekoon lainkaan.

Frost seisoo myös levyn mielipiteitä jakaneen kansitaiteen takana:

Olin itse todella innoissani siitä. En ollut nähnyt tuota maalausta koskaan aiemmin, vaikka olin käynyt Edvard Munchin näyttelyissä. Minusta se oli loistava valinta levyn kanneksi. Satyr kertoi saaneensa levyn graafisesta suunnittelusta vastanneen ystävänsä kautta pääsyn Munchin harvinaisempiin töihin, ja löysi vuodelta 1899 peräisin ollleen maalauksen nimeltä A Kiss Of Death. Se vakuutti välittömästi ja ikäänkuin tuijotti meitä, kuvaten ”Deep Calleth Upon Deepia” täydellisesti. Kuvassa on draamaa ja uljuutta sekä elämän ja kuoleman välistä suhdetta kuten levyn tarinoissa. Se on outo ja kiinnostava, mustavalkoisena siinä on paljon kontrastia ja se on myös jollain tavalla häiritsevä. Emme olisi koskaan voineet toivoa parempaa kansikuvaa.

Satyricon saapuu Suomeen maaliskuussa. 1990-luvun alusta kiertänyt yhtye on kehittynyt näistä päivistä muusikoina valtavasti ja suhtautuu kappaleiden esittämiseen suurella vakavuudella.

Paljon asioita on muuttunut Satyriconin alkuvuosista. Laitamme nykyisin paljon painoa jatkuvalle kehittymiselle ja esitystavalle. 1990-luvun alussa emme osanneet soittaa kunnolla edes amatööritasolla. Olin suoraan sanoen surkea rumpali eikä Satyr ollut kummoinen kitaristi. Mutta olemme kehittyneet ja pystyneet tuomaan jotain musiikillista arvoa siihen henkiseen puoleen, jota olemme aina kantaneet mukanamme. Yritämme kunnioittaa kappaleiden ainutlaatuista henkeä ja luonnetta live-esiintymisissämme. Punk-yhtyeet korostavat paljon asennetta ja bluesissa painotetaan tunnetta. Ja ne asiat ovat tärkeitä myös meille, asenteen sekä tunteen on oltava läsnä konserteissamme ja meidän on pystyttävä kommunikoimaan biisit täydellisesti yleisölle. Erityisesti uusi levy vaatii tätä. Meillä on kiertuesuunnitelmat tehty vuodeksi eteenpäin, soitamme festareilla ensi kesänä ja jatkamme sen jälkeen kiertämistä muualla. Edessä on kiireinen vuosi.

Kysyttäessä mielipidettä suomalaisista suosikkiyhtyeistä, Frost myöntää huomionsa vapaa-ajalla kiinnittyvän usein muuhun kuin musiikin kuunteluun, mutta nostaa kuitenkin esiin kaksi äärimetallin kannalta tärkeää suomalaista pioneeria.

En kuuntele paljoakaan musiikkia vapaa-ajalla. Kun pääsen kotiin raskaan päivän jälkeen yleensä haluan kuunnella pelkkää hiljaisuutta. Kun musiikki soi, pidän erilaisista soundeista, ambientista ja new spacesta. Joskus haluan vain rentoutua hard rockin parissa. Jos mieleni tekee kuunnella black metallia, valitsen soittimeen vanhoja klassikoita, joissa on todella häiritsevää pimeyttä. Suomalaisista yhtyeistä vanhempi Impaled Nazarene toimii hyvin ja Beheritillä oli muutamia todella kovia kappaleita myös.

Haastattelun lopuksi Frost kertoo ajatuksensa kaiken lopusta ja siitä onko jäljellä enää vain pimeyttä.

Parasta on tehdä asiat nyt ja elää tässä hetkessä, koska tulevasta ei ole mitään tietoa. Ainoa todellisuus on kuolema. Se tulee varmasti, ja siitä mitä sen jälkeen tapahtuu voimme vain arvailla.

Metalliluolan arvion ”Deep Calleth Upon Deep”-levystä saa lukuun linkistä. Satyricon nähdään Suomessa kolmella keikalla maaliskuussa 2018.

Kuuntele haastattelu kokonaisuudessaan alta:

Haastattelu: Juha Karvonen & Ville Krannila

Artikkelikuva: Marius Viken

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here