Stam1na/Waltari/Apina – Areena Oulu 5.12.2016

Suomen itsenäisyyspäivän aattona Oulun Terminaaliareenassa saatiin todistaa energiaa pursuavaa keikkailtaa, kun lemiläinen Stam1na, Waltari Helsingistä sekä oululainen Apina toteuttivat vauhdikkaat Areenabileet.

Vaikka tämä keikkaraportti aiheuttaa osassa lukijoista varmasti närästyksen tunnetta, ärsytystä ja huonoa oloa keveyden vuoksi, suosittelen edellä mainituista oireista kärsiviä hyppäämään suoraan seuraavaan tekstiin. Itselle Stam1na on yksi suurimpia suomeksi laulavia yhtyeitä; unohtamatta Waltaria suomalaisen metallimusiikin edelläkävijänä. Apina taasen on yksi tuoreimmista lupauksista omassa genressään, vaikka vuosia onkin jokunen jo uramittariin kertynyt. Toki vastaavaa metalliräppiä lienee kohtuullisen vähän edes tarjolla.

Apinan soittaessa ensitahdit oli lavan edustalle kerääntynyt vain kourallinen porukkaa ja suurin osa yleisöstä oli vielä saapumatta koko Areenan tiloihin. Silti energiaa yhtyeellä riitti ja 8-kielisen raskaanpuoleiset riffit, tuplabasareiden poljento, basson tulituki ja laulajan ulosanti toimivatkin mainiosti. Toki yleisöstä kuului myös negatiivisia lausahduksia, mutta ne voi jättää omaan arvoonsa. Apina veti hyvän shown ja lopetti settinsä sinkkubiisien sikermään tarjoillen faneille maistuvan illallisen.

Waltarin aloittaessa energisen settinsä oli yleisöä jo löytänyt paikalle varsin mukavasti, vaikka liikkumatilaa oli vielä hyvin. Tällä kertaa Areenan tiloja oli hieman pienennetty verhoilla ja näin ollen tunnelma oli intiimimpi. Waltarin setti oli varsin mielenkiintoinen: discoa, housea sekä death metallia yhdistelevä musiikki saa väkisin hymyn nousemaan kasvoille. Toki keikan keskivaiheilla saatiin nojailla poski poskea vasten Kärtsy Hatakan omistaessa laulun ”The Stage” kauniimmalle osapuolille. Bändin energiia oli mahtavaa katseltavaa ja yleisöön tunnelma saatiin tartutettua Kärtsyn pomppiessa lavalta alas muutamaan otteeseen yleisöä huudattamaan. Osassa kappaleissa basso jytkytti rintaan turhan rouheasti ja väistämättä mieleen tulivat nuoruusvuosien amis-golffit ja bemarit, joissa pääasia oli mahdollisimman suuret äänenpaineet takapenkkiläisille. Muuten soundit olivat kohtuullisen hyvät ja selkeät. Keikan loppupuolella tulleet ”Atmosfear” ja ”One Day” toimivat itselle ja silminnähden myös suurimmalle osalle yleisöä täysillä.

Illan pääesiintyjä Stam1na näkyi myös selkeästi ihmisten vaatetuksessa, merkkarikoju tarjosikin nälkäisille faneille lisää puuroa levyjen ja paitojen muodossa. Stam1nan yleisöstä on helppo bongata eri ihmistyyppejä. On nuoria, jotka pyörivät pitissä ilman paitaa koko keikan; keski-ikäisiä jotka tuntevat kappaleet, mutta mukana ollaan lähinnä kaljatuopin nostelun verran ja toki paikalla ovat nahkahousuiset ihanuudet, joita myös naisiksi kutsutaan. Bändi nauttii kohtuullisen suurta suosiota ja kappalekavalkaadi alkaa olla jo sitä luokkaa, että lähes jokaisesta ihmisryhmästä löytyy kannattajia.

 

Setti koostui luonnollisesti suurimmaksi osaksi uusimman ”Elokuutio”-albumin kappaleista, mutta reiluun puolitoista tuntiseen puristukseen mahtui myös muita loistavia vetoja kuten ”Rikkipää”, ”Kuoliaaksi Ruoskitut Hevoset” ja ”Lääke”. Kellon ylittäessä puolenyön ja Itsenäisyyspäivän aaton ollessa paketissa, muistettiin Suomen itsenäisyyttä osuvasti aloittamalla kappale ”Vapaa Maa”. ”Marttyyri” sai yleisön lähes pysähtymään ja Hyrdekin totesi kappaleen jälkeen menikö homma tässä kohtaa liian synkäksi. Pittiin saatiin kuitenkin varsin oivat pyöritykset kappaleiden ”Meidänkaltaisillemme” ja ”Kuoliaaksi Ruoskitut hevoset” aikana ja muutama wall of deathkin keikan aikana saatiin aikaiseksi. Encoressa kuullut yleisöhuudatukset kaikuvat hienosti Areenan tiloissa kun ”Dynamo” ja ”Kuudet Raamit” tuutattiin pihalle sellaisella energialla, että sähköyhtiötkin joutuvat nostamaan hintojaan. Ja toki metallikaupungille suotiin toinen encore sisältäen kappaleet ”Pienet Vihreät Miehet” ja loppuhuipennuksena pikkujouluväelle suunnattu ”Lääke”.

 

Stam1na on yksi niitä harvoja suomalaisia yhtyeitä, jonka yleisö jaksaa pyörittää pittiä koko keikan ilman mitään väsymisen merkkejä. Bändi suoriutui keikasta paremmin kuin hyvin. Äänentoisto toimi mallikkaasti ja vaikka välillä vaihdoin omaa tonttiani keikan aikana, ei moittimista löytynyt. Oulun Terminaali Areena todisti jälleen erinomaisuutensa keikkapaikkana, unohtamatta erittäin ystävällistä staffia. Tästä keikasta jokaisen esiintyneen yhtyeen fanin osalta jäi varmasti enemmän käteen kun monesta aikaisemmasta konserttitapahtumasta.

Raportti ja kuvat: Jarno Saarinen ©Metalliluola

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here