Side Effects – Descending Rabbit Holes (2018)

Kroatialainen Side Effects rikkoo lähes kuuden vuoden hiljaisuuden kolmannella täyspitkällään ”Descending Rabbit Holes”. Radioystävällistä stadionrockia soittava kolmikko on saanut vahvoja arvioita aiemmista julkaisuistaan ja yhtye on päässyt lämmittelemään mm. Whitesnakea kotimaassaan.

Kuuden vuoden hiljaisuus rikkoutuu hienosti ja levyn tuottajana kaiken muun ohella häärinyt pääjehu Ivan Mihaljevic on ladannut alkuun suuret panokset. ”Don´t Contradict The Facts”/”In The Shadow Of A Crumbled Fort”/”Scratch The Surface” ovat suoraviivaisia ja helposti lähestyttäviä raitoja, jotka sisältävät tarttumapintaa, melodisuutta sekä suuria kertosäkeitä.

Hyvän alun jälkeen materiaalin taso ja tyyli alkavat elää rajusti. Tarjolla on funk-pohjaista fiilistelyä, progressiivisia käänteitä, metallisempaa otetta ja jopa rääkynälaulua. Variaatiota alkaa olla sen verran, että punainen lanka katoaa ja juoni muuttuu sekavaksi. Lisäksi bändin oma eväskori tuntuu tyhjentyneen vahvaan alkuun ja useammassa kohdassa livetään muiden apajille. Vaikutteiden ottamisessa ei toki ole mitään pahaa, mutta esimerkiksi ”Colorblind” kuulostaa sen verran Nickelbackilta, ettei tarvitse kovin paljoa mielikuvitusta ajatellakseen Chad Kroegeria vetämään kyseistä kappaletta. ”Don´t Turn Away” puolestaan on kuin tuoreempaa Bon Jovia sieltä vaatimattomammasta päästä.

Levyn loppupuolella ”Obituary Of Common Sense” ja ”Lint” palaavat vielä korjaamaan tilannetta yltäen avauskolmikon tasolle. Ensin mainittu on hieno akustishenkisempi Rainbow/Led Zeppelin -tyylinen fiilistelybiisi, jossa on hyvin rullaava sekä mieleen jäävä kertosäe. Jälkimmäinen puolestaan edustaa levyn raskainta antia ja 7-minuuttinen sävellys erottuu edukseen niin ikään kertosäkeensä, mutta myös melodioidensa ansiosta.

”Descending Rabbit Holes” on parhaimmillaan hyvä ja viihdyttävä rock-levy, mutta heikoimmillaan vaisu, mitäänsanomaton ja sekava. Parhaat biisit omaavat jopa pientä hittipotentiaalia, eikä yllättäisi, jos jokin raita päätyisi soimaan radion aalloille. Albumilla on ehdottomasti hetkensä, mutta niitä on liian vähän.

6½/10

Miika Manninen

1.Don´t Contradict The Facts
2.In The Shadow Of A Crumbled Fort
3.Scratch The Surface
4.Colorblind
5.Don´t Turn Away
6.Diversion
7.The Siren Song
8.Hideout
9.Obituary Of Common Sense
10.Lint
11.Recoil

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here