Ross The Boss – By Blood Sworn (2018)

Toisena Manowarin perustajajäsenenä ja kyseisen bändin kitaristina kuuden ensimmäisen levyn ajan toiminut Ross ”the Boss” Friedman on palannut soolobändinsä kanssa kahdeksan vuoden tauon jälkeen. Alunperin saksalaisen Manowar-tribuuttibändin, Men of Warin jäsenistä koottu yhtye levytti kaksi täyspitkää vuosina 2008-2010, mutta tauon aikana on tapahtunut muutoksia. Rossia lukuun ottamatta koko muu bändi on mennyt kiertoon useampaan otteeseen ja uudella levyllä ovat mukana laulaja Marc Lopes sekä kaikkialle nykyään ehtivä Symphony X -basisti Mike LePond. Rummut ”By Blood Swornille” on puolestaan takonut Lance Barnewold.

Aiemmat albumit ”New Metal Leader” ja ”Hailstorm” sisälsivät molemmat joitakin hyviä biisejä, mutta mitään kasvoja sulattavaa metallijuhlaa ei kuitenkaan kummallakaan levyllä päästy kokemaan. Missä siis mennään vuonna 2018?

Heti ensimmäisillä kuuntelukerroilla korvaan osuu selkeimmin se, että levylle on saatu vangittua hienosti samaa primitiivistä raakuutta,kuin Manowarilla oli esimerkiksi ”Into Glory Riden”, ”Hail To Englandin” ja ”Sign Of The Hammerin” aikaan. Ensimmäisenä kuultava nimibiisi tarjoaakin ”Blood of My Enemies”-tyylistä poljentoa ja kokoaa metallisoturit taistoon. Levyn biisimateriaali on ihailtavan laadukasta. Kappaleissa on mukavasti koukkuja mukana, tarttuvaa kertosäettä löytyy, eikä missään kohtaa voida puhua turhanpäiväisestä tyhjäkäynnistä.

Levyn biisit ovat hyvä läpileikkaus Friedmanin pitkästä ja monipuolisesta urasta. Vaikutteita on kuultavissa vanhasta Manowarista, mukana on jopa aavistus punk-henkeä ja välillä taas vieraillaan Rossin toisen bändin Death Dealerin power metal-maisissa tunnelmissa. Albumin pääfokus pysyy kuitenkin perinteisessä heavy metalissa, jonka puitteissa moni sanoisi Friedmanin olevan eniten kotonaan.

Albumin parhaat kyydit koetaan murskaavan nimibiisin, rokkaavamman ”Among The Bonesin”, slovari ”Faith Of The Fallenin”, josta on turha hempeily ja juustoisuus hakattu maan rakoon, pahaenteisesti eteenpäin rullaavan ”Lilithin” sekä vahvasti rouhivan päätösbiisi ”Fistful Of Haten” kyydissä.

”By Blood Sworn” on ehdottomasti Rossin sooloalbumeista tähän mennessä paras. Levystä on saatu rakennettua vahva kokonaisuus, eikä mukana ole kahta edeltäjää vaivanneita tyhjänpäiväisiä fillereitä. Bändi kuulostaa pelaavan hienosti yhteen ja vaikkei vokalisti Lopes nyt mikään Eric Adams tai edes Mike Cotoia (Lopesin edeltäjä) olekaan, niin kaveri hoitaa tonttinsa kunnialla ja vakuuttavasti.

”By Blood Sworn” on raaka albumi, joka ei ota vankeja vaan tappaa vääräuskoiset metallin viholliset niin talossa kuin puutarhassakin! Siinä missä Manowarin ura uhkaa päättyä heikkoihin omien ässälevyjen uusintaotoksiin, on 64-vuotias Ross Friedman voimissaan ja herran sävellyskynä uskomattoman hyvässä terässä.

”Wimps and posers, leave the hall!”

8+/10

Miika Manninen

1.By Blood Sworn
2.Among The Bones
3.This Is Vengeance
4.We Are The Night
5.Faith Of The Fallen
6.Devils Day
7.Lilith
8.Play Among The Godz
9.Circle Of Damnation
10.Fistful Of Hate

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here