Phil Lynottin kuolemasta 30 vuotta

image

Thin Lizzyn keulamies Phil Lynottin kuolemasta tuli 4.1.2016 kuluneeksi 30 vuotta. Lynott syntyi 20.8.1949 West Bromwichissa, Englannissa ja kasvoi Dublinissa, Irlannissa. Hänen äitinsä oli irlantilainen ja isänsä puolestaan kotoisin brittiläisestä Guineasta.  Phil oppi keulamiehen elkeet jo nuorena ja perusti ensimmäisen merkittävän yhtyeensä Skid Row vuonna 1968. Myös tuleva kitarasankari Gary Moore liittyi bändiin. Yhdessä rumpaliystävänsä Brian Downeyn kanssa Lynott siirtyi myöhemmin yhtyeeseen nimeltä Orphanage. Tuolloin Phil soitti vielä rytmikitaraa opeteltuaan bassokitaran alkeet vasta Skid Row-yhtyeen loppuaikoina.

Ensimmäisen versio Thin Lizzysta syntyi loppuvuodesta 1969 ja kokoonpanoksi vakiintui trio Lynott, kitaristi Eric Bell sekä Downey. Ensimmäinen single ”The Farmer” julkaistiin kesällä 1970. Bändin varhaiset levyt olivat vielä tyylisuuntaa hakevia, suurimmaksi osaksi sekavia kokonaisuuksia ja singlen ”Whisky In The Jar”  menestyksestä huolimatta tulevaisuus näytti epävarmalta. Lynott oli lähellä pistää pystyyn uuden superkokoonpanon Deep Purplen Ritchie Blackmoren ja Ian Paicen kanssa, mutta jatkoi kuitenkin Lizzyn riveissä. Vuoden 1976 albumi ”Jailbreak” lopulta löi yhtyeen läpi. ”The Boys Are Back In Town” muodostui valtavaksi hitiksi ja levy määritteli bändin soundin vuosiksi eteenpäin.

Tuolloin yhtyeeseen liittyneen kitaristit Scott Gorham sekä Brian Robertson soittivat melodisia riffejä ja tuplakitaraharmonioita, jotka olivat verrattaen harvinaisia tuolloin. Downey oli erinomainen rumpali  ajaen kappaleita tarkkuudella eteenpäin. Ja koko homman kruunasi Lynottin persoonallinen ääni ja bassottelu. Bändin pääasiallisena biisinkirjoittajana toiminut Phil kertoi varsin omaelämänkerrallisia tarinoita, jotka juonsivat usein juurensa miehen lapsuuteen Dublinissa. Kappaleet koskettivat yleisöä ja Thin Lizzysta tuli yksi 1970-luvun lopun suurimpia hard rock-yhtyeitä.

image

Levyt ”Chinatown,” ”Bad Reputation” ja kuolematon ”Live And Dangerous” jatkoivat yhtyeen menestyskulkua. Kokoonpanossa tapahtui kitaristipuolella muutoksia, kun Brian Robertson vaihtui ensin Gary Mooreen, myöhemmin Snowy Whiteen ja lopulta viimeisellä Thin Lizzy-albumilla  ”Thunder And Lightning” vuonna 1983 soitti nuori lahjakkuus John Sykes. Suosio alkoi 1980-luvulla kääntyä laskuun Philin kärsiessä huumeongelmasta ja astmasta. Levyt kuten ”Renegade” eivät saaneet aivan samaa suosiota kuin aiemmat mestariteokset.

Raskaampisoundinen ”Thunder And Lightning” ei ollut menestys ja Lynott hajoitti yhtyeen pian tämän jälkeen. Laulaja oli aloitellut soolouraa jo Lizzyn ollessa aktiivinen ja julkaissut kohtalaisen hyvän vastaanoton saaneen albumin ”Solo In Soho.” Lynottin uusi bändi Grand Slam ei kuitenkaan päässyt demoja pidemmälle. Suurimman suosion saivat Gary Mooren kanssa tehdyt singlet ”Parisienne Walkways” ja ”Out In The Fields.” Jälkimmäinen kappale ylsi jopa sijalle 5 Englannissa vuonna 1985. Lynott oli tuolloin vaikeassa heroiinikoukussa ja miehen terveys romahti. Hän promotoi viimeiseksi jäänyttä soolosingleään ”Nineteen” kuitenkin aktiivisesti ja kaavaili Scott Gorhamin kanssa loppuun asti Thin Lizzyn paluuta.

image

Tämä ei koskaan toteutunut. Lynott sai sairaskohtauksen joulupäivänä 1985. Hän joutui sairaalaan, jossa miehen kunto heikkeni nopeasti. Phil Lynott kuoli 4.1.1986 keuhkokuumeen heikentämänä sydämen lopulta petettyä. Hän oli kuollessaan vain 36-vuotias.

Tähden kuoleman jälkeen hänen nimensä on elänyt erilaisten Thin Lizzy tribuuttien, tapahtumien sekä uudelleen julkaisujen myötä. Scott Gorham ja John Sykes kasasivat Thin Lizzyn uudelleen 1990-luvulla kunnianosoitukseksi Lynottille. Bändi kiersi maailmaa aktiivisesti 15 vuoden ajan. Vuodesta 2012 Gorhamin vetämä yhtye on toiminut nimellä Black Star Riders ja julkaissut kaksi studioalbumia.

Teksti: Ville Krannila

Metalliluola muistaa Phil Lynottia ja kokosi alle miehen parhaita esityksiä, mitkä ovat omat suosikkisi?

Kommentit

kommentit