Ordog – The Grand Wall (2016)

Torniosta käsin operoiva Ordog yhdistää musiikissaan kuolon ja doomin melodisiin vaikutteisiin. Uutukainen ”The Grand Wall” on yhtyeen reilu 10 vuotta kestäneen taipaleen viides julistus melankolialle sekä epätoivolle. Albumi antaakin nimensä puolesta mielikuvan kolossaalisesta entiteetistä, joka ennen kaikkea pysäyttää pienen ihmisen, rajoittaen häntä kokemasta sitä, mitä toisella puolelta voi löytyä. Se voi olla sekä turvan, että sorron symboli. Ajatusta maistellessa ehti jo heti kättelyssä muodostua ennakkokäsitys siitä, miten tämä muovautuu itse musiikin maailmaan. Oletuksena on yltiöpäisen raskaassa muodossa ja olikin siten yllättävää kuulla, miten pehmeästi varsinkin nimikkokappale soljuu kliinimelodioiden ja tunnelmoivien kosketintaustojen kuljettamina. Äänimaailma levyllä on muutenkin odotettua orgaanisempi, mihin ei aina genressä törmää.

Ordogin death/doom tekee siis sävellyksien osalta ajoittaisia irtiottoja. Pääosin meno on toki raskasta möyrimistä örinälauluilla, mutta välillä sekaan heitetään jopa pelottavan seesteisiä osioita puhtailla lauluilla. Ja sitten esim. ”Wings In Water” rikkoo hidastelukaavan kokonaan ja rullaa, melkein voisi sanoa jopa groovaavasti, telaketjuvaunun varmuudella maaliin. Vaikka lyriikat eivät mitään mieltä nostattavia ole, on levy musiikillisessa mielessä yllättävänkin pirteän oloinen. Tuntuu kuin yhtye ei varsinaisesti haluaisikaan vajota syvimpään alakuloon.

Astetta raskaampi ote ei kuitenkaan olisi pahitteeksi. Matalilla taajuuksilla toki liikutaan ja välillä hidastellaan urakallakin, mutta kuivat, astetta kauemmas miksatut kitarasoundit ja välillä hieman heppoisen kuuloiset kosketintaustat syövät ikävä kyllä tehoa sieltä mistä sitä eniten kaivattaisiin. Äänimaailma tosin piristyy äänenvoimakkuutta nostamalla. Myös pienimuotoinen rallienglanti särähtää korvaan, ei niinkään örinöissä, mutta puhtaissa osioissa missä laulu saa tilaa. Muuten soitto kulkee varmalla otteella. Transitiot raskaista osioista kevyempiin tuntuvat myös toimivan luonnollisen kuuloisesti, mutta jotenkin vaihtelut biisimateriaalin välillä tuovat välillä olon, ettei bändillä ole täyttä konsensusta siitä, mitä halutaan ilmaista.

Suurin ongelma levyllä kuitenkin on melko tasapaksu materiaali. Vaikka esimerkiksi ”Sundered” ja aiemmin mainittu”Wings In Water” jäävät hyvin päähän soimaan, turhan suuri osa levystä menee silti liian helposti ohi. Vaihteluakin on, mutta varsinaisia koukkuja viljellään välillä turhan harvaan ja ”The Grand Wall” kärsii ajoittaisista monotonisuuden hetkistä. Ordog väläyttelee kuitenkin potentiaalia viidennellä levytyksellään, eikä yhtyeellä liene tarvetta ainakaan musiikillisia peruspalikoitaan järjestellä uusiksi. Vaikka tämä muuri ei onnistukaan musertamaan uhriaan alleen pelkällä olemuksellaan, pienellä ehostuksella ja fokusoinnilla voi asian laita olla jo toinen seuraavalla levytyksellä.

7+/10

Jari Ala-Kahrakuusi


1. Open The Doors To Red
2. Sundered
3. In The Looming Bitterness
4. The Perfect Cut
5. Wings In Water
6. The Grand Wall

Kommentit

kommentit