One Desire @Virgin Oil Co. Helsinki, 27.5.2017

Suurella huomiolla debyyttilevynsä alkuvuodesta julkaissut One Desire on päässyt säännöllisen keikkailun vauhtiin. Virgin Oil Co. Helsingissä sai todistaa Tampereen jälkeen bändin toista kotimaan showta Eclipsen kanssa tehdyn Euroopan rundin jatkoksi.

AOR on musiikinlajina paljolti miksauspöydän, eri kerrosten ja vahvojen melodioiden yhteispeliä, jonka siirtäminen toimivaan liveympäristöön erityisesti pienemmässä klubiympäristössä on haasteellista. Vahvasti soivat koskettimet, prosessoitu soundimaailma ja usein studiotekniikalla koristellut vokaalit jäävät helposti vaisummaksi lavalta kuultuna. Kaikilla ei ole Journeyn ja Foreignerin resursseja tai vuosikymmenien kokemusta käytettävissään. Tämän vuoksi useat AOR-projektit jäävät juuri sellaisiksi, projekteiksi joita ei koskaan aidoilla livekeikoilla nähdä.

One Desire on kuitenkin tarttunut haasteeseen ja menestystä saaneen levynsä julkaisun jälkeen kalenteri on täyttynyt live-kiinnityksistä. Tampereella Brother Firetriben lämmittelijänä oli jo saatu ensimmäinen todistus yhtyeen kunnosta ja tätä oli seurannut pidempi kiertue ruotsalaisen Eclipsen kanssa. Nyt ei kuitenkaan muita yhtyeitä ohjelmassa ollut, joten kyseessä oli bändin avaus pääesiintyjänä. Yli puoli tuntia etukäteen ilmoitetusta soittoaikataulusta myöhässä lavalle astunut One Desire potkaisi homman käyntiin itsevarmasti loistavalla ”Hurt” singlellä. Bändi on selkeästi sijoittanut harjoitustunteja tarvittavan määrän, sillä lava-esiintyminen ja yhteispeli tuntui toimivan mainiosti läpi keikan. Yleisöä olisi paikalle mahtunut enemmänkin, mutta eturivi oli alusta lähtien innolla mukana ja loppua kohden koko sali tuntui olevan vahvasti mukana palkiten yhtyeen suosionosoituksilla.

Miten One Desiren levyltä vakuuttanut soundi sitten välittyi? Hyvin, joskaan ei täydellisesti. Lievää rosoisuutta oli havaittavissa kuten osittain oli odotettavissa ja näitä särmiä toki varmasti hiotaan kun keikkakokemusta kertyy lisää ja bändin mittava kesän Suomen kiertue saadaan vauhtiin. Setti koostui odotetusti läpileikkauksesta debyyttilevyn materiaaliiin noin tunnin kestäneen shown aikana. Illan parhaat vedot kuultiin alussa ja lopussa. ”Hurtin” lisäksi levyn raskain kappale ”Buried Alive” savukoneen ja yhtyeen energisen esiintymisen ohella iski tunnelmaltaan intensiivisen päätöspisteen keikkaan.

Myös singlelohkaisut ”Apologize” ja ”Whenever I’m Dreaming” toimivat hyvin, vaikka ”Hurtin” ja ”Buried Aliven” huippukohtia ei saavutetukaan. André Linmanin ääni on kotonaan tämän kaltaisessa materiaalissa ja jo edellisestä yhtyeestään hyvänä laulajana tunnettu mies sai livenäkin irti keuhkoistaan vaadittavaa voimaa, vaikka odotetusti kaikkia vokaaliraitoja ei pystyttykään levyllä kuullun tavoin toistamaan. Soolot kitaristi Jimmy Westerlundin kanssa taipuivat myös näyttävästi ja miesten kahdestaan esittämä akustinen ”Falling Apart” toimi pelkistetyllä sovituksella mainiosti. Kitaroihin olisi saanut miksauksessa laittaa vielä enemmän volyymia, muuten äänimaailma Virgin Oilissa oli kohdallaan.

Rummuissa Ossi Sivula teki varmaotteista työtä ja myös Cain’s Offeringista tuttu basisti Jonas Kuhlberg vangitsi huomion vauhdikkaalla ja pitkin poikin lavaa risteilleellä esiintymisellään. Nelihenkisen kokoonpanon tueksi lavalla nähtiin myös kosketinsoittaja Antti Roslander, ja tämä olikin tärkeä elementti albumin melodialinjojen säilyttämisen kannalta. Soittajien kappaleiden aikana ja välissä nähdyn hyväntuulisen kommunikoinnin perusteella aina olennainen bändikemiakin on kunnossa.

Keikan päätteeksi oli vielä tarkistettava oheistuotetarjonta, Merkkaripisteessä ei ollut lainkaan saatavilla yhtyeen albumia, jota varmasti olisi mennyt kaupaksi enemmänkin. LP sentään oli tarjolla paitojen lisäksi. Bändi jaksoi jutella fanien kanssa keikan jälkeen pidempään, mistä myös annettava pisteet. Ilmeisesti katsojia oli tullut paikalle kauempaakin Euroopasta ja täytyy ihailla fanien matkustusvalmiutta, tämä kertoo myös jotain One Desiren kasvavasta suosiosta. Frontiersin markkinointikoneisto toki on jauhanut tehokkuudella, mutta tästä huolimatta yhtyeen tekemisestä välittyi jonkinlainen hetkessä elämisen aitous, jota heavymusiikin paras osa eli livekeikat aina kaipaavat.

Lyhyehkö setti riitti vakuuttamaan kuulijat bändin taidosta luoda taikaa studion lisäksi konserttilavalla. Vaikka keikkaputki on vasta alussa rakennuksen perustus vaikuttaa olevan varmalla pohjalla, toivottavasti yhtye tarttuu myös mahdollisuuteen kehittää itseään musiikillisesti ja tyylisuunnan perusrakenteita rikkoen – sen jälkeen vain taivas on rajana.

Teksti: Ville Krannila
Kuvat: Ville Krannila & Riku Krannila ©Metalliluola

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here