Tamperelainen Manzana julkaisi joulukuun alussa uransa viidennen levyn ”Silver Metal” ja uutukainen päätyi myös tämän toimittajan käsiin. Bändi oli nimenä toki tuttu, mutta en parhaalla tahdolla muista koskaan kuulleni yhtään Manzanan biisiä. Tämä tarkoitti siis sitä, ettei mahdollisia odotuksia tai ennakkoluuloja yhtyettä kohtaan tarvinnut heittää romukoppaan, sillä niitä ei ollut.
Albumi käynnistyy rokkaavasti biisikaksikolla ”Danse Macabre” ja ”Voodoo Child O’ Mine”. Tämä Ghost ‘n’ Roses -henkinen avaus seisoo tukevasti omilla jaloillaan, tosin kaukaisiksi “serkuiksi” biisien nimistä mieleen tulleet vertailukohteet jäivät, mikäli kappaleita vertasi hittipotentiaalin perusteella. Oikeastaan tätä samaa voi sanoa koko levystä: se on täynnä päteviä biisejä. Ainoa ongelma on se, että neljän kuuntelun perusteella yksikään levyn kymmenestä sävellyksestä ei nouse ihan kiva -tason yläpuolelle.
Bändi on pätevä ja osaa tehdä materiaalia, jossa on periaatteessa kaikki kohdallaan. Niistä valitettavasti ei saada mitään irti. Ehkä nappiin osunut tuottajavalinta olisi voinut olla ratkaiseva tekijä, joka olisi nostanut kappaleet lentoon. Mene ja tiedä.
Manzana tulee levyn mukana olleen saatekirjeen mukaan keikkailemaan laajalti, joten mahdollisesti nämä kappaleet aukeavat paremmin live-ympäristössä. Levyversiot jäivät valitettavasti hieman mitäänsanomattomiksi.
6-/10
Ilkka Järvenpää
1. Danse Macabre
2. Voodoo Child O’Mine
3. Daddy Smells Like Rock ’n’ Roll
4. Six Feet Above The Madness
5. Marry Me In Black
6. Perfect Kung-Fu Day
7. Vampire´s Birthday Blood
8. Lullaby Of The North
9. Silver Metal Party
10. Hard Rock And Rollators
Vankasti kasarihevin, AOR:n ja ns. classic rockin suuntaan kumartava oululainen vanhempi herrasmies. Elämä pyörii pitkälti perheen, musahommien, siviilityön ja kuntoilun ympärillä. Harrastuksiin kuuluu elokuvat, englannin valioliiga, lukeminen, sekä hyvä ruoka ja juoma.
 Metalliluolan arvio, Ilkka Järvenpää.){kind=link}