Lita Ford – Lita (1988)

Lita Ford lienee tuttu meille suomalaisille nimenomaan 30 vuotta täyttäneen albumin ”Lita” kautta. Tältä levyltä lohkottiin naisen uran suurimmat hitit ”Close My Eyes Forever” ja ”Kiss Me Deadly,” joilta ei voinut vuonna 1988 välttyä. Vanhempi kaarti muistanee naisen teinibändi The Runawaysistä, jossa Ford soitti soolokitaraa 1970-luvulla aisaparinaan maailmanmaineeseen singahtanut Joan Jett.

Huhtikuussa 1979 The Runawaysin hajottua päätti Ford koota soolobändin omalla nimellään. Ensimmäistä levyä ”Out For Blood” saatiin odottaa aina vuoteen 1983, mutta tämä albumi ui suuren yleisön tutkan alta ja floppasi. Vasta seuraavana vuonna julkaistu ”Dancin´ On The Edge” palautti neidon parrasvaloihin ja ihmisten mieleen. Tyyli oli The Runaways -vuosiin verrattuna muuttunut metallisemmaksi ja Ford hoiti nyt myös vokalistin tontin. Kun albumille alettiin suunnitella seuraajaa, oli levy-yhtiö vaihtunut Mercurysta RCA:han ja managerointia hoiti rouva Sharon Osbourne. Levyyn satsattiin tuotantopuolella ja biisinkirjoitusapua saatiin mm. Nikki Sixxiltä, Lemmy Kilmisterilta ja Ozzy Osbournelta. Myös soundimaailmaa hiottiin radioaaltoja miellyttävimmäksi ja hittibiiseistä tehtiin videot MTV:tä varten. Tämä satsaus todella kannatti, sillä albumi on Lita Fordin menestynein. Vuonna 1988 listoilla hilluivat hairmetalbändit ja ajan trendi olikin luoda soundista mahdollisimman siloiteltu, jotta radiosoitto ja videonäkyvyys olisi taattu. Tälle ladulle Lita Fordkin hyppäsi.

Albumin starttaava ”Back To The Cave” tekee heti selväksi suuren tuotannon ja ajan hengen. Kitarariffit toimivat lähinnä väriläiskinä siellä täällä ja laulumelodiat on miksattu ylös. Koskettimet luovat melodista mattoa tukien laulumelodiaa. Ja todellakin, Lita Ford on hieno vokalisti. Käsittämätöntä, ettei hänen ääntään käytetty enemmän The Runaways -aikoina. Silti tästä raidasta jää vähän vaisu vaikutelma ja onkin outoa, että se on valittu albumin kärkeen. Melodia on kuitenkin hieno, mutta aavistuksen seesteinen. Singlenä tämä tosin julkaistiin ja menestystäkin mainstream rock listalla USA:ssa tuli.

Toisena tuleva ”Can´t Catch Me” on se jyrä joka olisi laittanut homman käyntiin paremmin. Lemmyn ja kosketinsoittaja Michael Ezrinin kanssa kirjoitettu rivakka hard rock-pala, jossa Ford pääsee kiljumaan sielunsa kyllyydestä ja lurauttamaan tunnelmallisen kitarasoolon biisin suvantokohtaan. Tässä huomaa myös kontrastin avausbiisiin. ”Can´t Catch Me” rockaa hirven lailla aloitusraidan hamutessa enemmän uusia kuulijoita ja radiosoittoa. ”Blueberry” on tuottaja Mike Chapmanin kynäilemä puolitempoinen, jälleen radioystävällinen biisi, joka toimii todella hyvin laulumelodian ja upeiden kitarakuvioiden ansiosta. Korvaan pistää ainoastaan taustalla pauhaava kosketinmatto, joka ei vaimene hetkeksikään. 1988…isot soundit, iso tukka ja paljon koskettimia… niinhän se meni.

”Kiss Me Deadly” oli albumin toinen iso hitti, joka myös allekirjoittaneen mielenkiinnon teinipoikana herätti. Erittäin tarttuva melodia, josta tulee iloiselle mielelle vielä tänäkin päivänä aina kun biisin kuulee. Kasarisoundit ovat hieman syöneet biisin tehoja, mutta eivät häiritsevästi. Koskettimien ja kitaroiden varassa kulkeva komea kertosäe ”Kiss me once, kiss me twice, come on pretty baby kiss me deadly” toimii hienosti aina vaan. Myös seuraavana tuleva ja levyn A-puolen päättävä ”Falling In And Out Of Love” julkaistiin aikoinaan singlenä ja kirjoitusapua tähän tarjosivat Nikki Sixx ja Michael Ezrin. Mieleen tulee hieman levyn avaus niin tempon kuin sovitusratkaisujen myötä. Kertosäe on komea, joten biisihän oli aikoinaan kuin tehty radioaalloille ja hienolta tämä kuulostaa vielä tänäkin päivänä. Onneksi myös Lita Fordin kitaralle on jätetty tilaa varsinkin raidan loppupuolella.

B-puoli startataan taas raskaammissa sävyissä. ”Fatal Passion” on keskitempoinen hard rock, jossa säemelodia toimii kertosäettä paremmin. Albumin kokonaiskuvaan saadaan mukavaa vaihtelua sävyn vaihtuessa puoliballadista raskaampaan osastoon. Aivan ässäbiisien tasolle tämä ei yllä hieman vaisun kertosäkeen takia. ”Under The Gun” on albumin raidoista ainoa, joka on yksin Lita Fordin käsialaa. Kyseessä on yksi levyn parhaista suorituksista, jota voi pitää myös täysverisenä balladina. Kappale kasvaa verkkaisesti ja upeasti pitkin matkaa laulumelodian varassa unohtamatta komeaa kitarasooloa loppupuolella. Vaikka raitaa ei singlenä julkaistukaan, päätettiin sitä onneksi käyttää kahden eri singlen B-puolella.

”Broken Dreams” lienee se biisi, jota aika on kohdellut pahiten kaltoin. Koskettimet lyövät välittömästi kasvoille ja rummut pauhaavat kovaa ja oudon pinnassa. Tämä on se pakollinen huono veto levyltä, mutta mikään toivoton tapaus ei tämäkään ole. Eipähän vain omaa muiden kappaleiden tarttumapintaa. Kitarakuvio ja melodinen soolo sentään hellivät korvaa ja niillä saakin paljon anteeksi valjun säe- ja kertosäemelodian kustannuksella. Viimeinen, eli yhdeksäs kappale on albumin ykkösnyrkki ja kuningasbiisi, nimittäin Ozzy Osbournen kanssa sävelletty ja duetoitu ”Close My Eyes Forever.” Vaikka hidas biisi onkin, se toimii kuin tauti. Laulajien vuorottelevat lauluosuudet, koskettava tarina ja herkkä melodia eivät jätä ketään kylmäksi. Jotain pyhää on läsnä, kun metallin kuningas Ozzy lyö äänensä kuuluviin naisvokalistin kanssa. Raidan tuoma julkisuus nosti kummankin artistin uraa huomattavissa määrin ja nousihan ”Close My Eyes Forever” USA:n Billboard hot 100:aan sijalle 8 antaen Fordille ja Osbournelle molempien ensimmäisen Top 10 sijoituksen.

Vaikka tähän albumiin enää harvemmin fyysisen tallenteen muodossa törmää, kannattaa se ehdottomasti poimia talteen, sillä tämä on pieni mestariteos melodisen hard rockin saralla ja ennen kaikkea naisrokkarin esittämänä. Levy on täynnä hienoja biisejä joita jaksaa yhä, 30 vuotta julkaisun jälkeen kuunnella turvallisin mielin. Ainoa pieni miinus tulee koskettimien liiallisesta käytöstä, vaikka niihinkin korva kummasti tottuu. Lita Ford on nyt 59-vuotias ja ollut aktiivinen musiikin saralla yli 40 vuotta. Tästä huolimatta nainen ei kaavaile eläkepäiviä vaan julkaisee yhä uutta musiikkia, vaikka toistakymmentä vuotta kestävän tauon välillä pitikin. Mieleen tulee ainoastaan yksi nainen raskaamman rockin saralla joka on kyennyt samaan, nimittäin vanha bändikaveri Joan Jett.

8½/10

Tomi Nousiainen-Gunnar

1.Back To The Cave
2.Can’t Catch Me
3.Blueberry
4.Kiss Me Deadly
5.Falling In And Out Of Love
6.Fatal Passion
7.Under The Gun
8.Broken Dreams
9.Close My Eyes Forever

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here