Kreator & Sepultura @The Circus, Helsinki 10.2.2017

Helmikuun pakkasilta vaihtui nopeasti käsinkosketeltavaan lämpöön toimituksen astellessa sisään Helsingin The Circuksen thrash- ja death metal-iltamaan. Luvassa oli monipuolinen kattaus usean vuosikymmenen kokemusta ja uudempaa ”vain” 20 vuoden hevimeriittiä. Väkeä tuntui saapuvan alusta alkaen tasaisena virtana ja sali täyttyikin illan kuluessa äärilaitojaan myöten.

Alun perin Helsingin Jäähallin Black Boxiin kaavailtu keikka oli siirtynyt The Circukseen, joka oli Kreatorin setin aikana lähes viimeistä neliösenttiä myöten täynnä. Positiivisena panimme merkille yläkerran, jonne pääsi aina keikkojen välissä hetkeksi karkuun ahtautta sekä erikseen alaikäisille varatun alueen lavan etualalla. Paikalla olikin selvästi kahden sukupolven edustajia, isä ja äiti jotka aloittivat hevitaivaltaan Kreatorin ”Pleasure To Kill” –klassikon tahdissa 30 vuotta sitten olivat nyt tuoneet jälkikasvunsa paikalle. Ja innolla nuorikin osasto oli mukana thrash metal-myrskyssä. Toki esiintyjillä on meriittejä, mutta tämän perusteella oli mukava huomanta metalliperinnön siirtyvän hienosti myös nuoremmille katsojille.

Tasan seitsemältä oli aika päästää illan ensimmäinen yhtye irti. Death metal-sotakone Aborted on tunnettu äärimmäisen vihaisesta tyylistään ja erityisesti bändin tuore levy ”Retrogore” tarjoilee vakuuttavaa ja brutaalia kuolometallia. Näin ollen vielä kohtalaisen vähäisen väkijoukon edessä lavalle astelleen belgialaisryhmän esitys herätti etukäteen mielenkiintoa.

Etulalla keulamies Sven de Caluwénin levyllä hienoa suoritusta on pakko myös liveympäristössä ihailla. Laulaja iski kehiin todella vakuuttavan ja aggressiivisen esityksen, miehen niskanikamat näyttivät olevan todella koetuksella ja eturiville annettiin kaikki mitä kurkusta lähti. The Circuksessa erityisesti metallikeikoilla soundien kanssa on ollut haasteita ja pahiten niistä kärsi tänään Aborted, jonka death metal puuroutui välillä pahemman kerran. Yhtyeen näkisi pienemmässä ympäristössä mielellään omallakin keikalla, nyt tuntui että vajaa puolituntinen tätä mättöä riitti mainiosti.

Lyhyen lavakamojen raivaustauon jälkeen seuraava bändi käveli lavalle, tällä kertaa askeleissa oli kuitenkin selvästi havaittavissa jonkinlaista itsevarmuutta ja yleisökin otti Göteborg-soundin yhden merkittävän vaikuttajayhtyeen selvästi suuremmalla innolla vastaan. Ruotsin Soilwork kuuluu genren suosituimpiin nimiin ja jossain määrin tämä suosio on jäänyt toimituksen korviin arvoitukseksi. Yhtyeen musiikki on toki melodista ja ja laulaja Björn ”Speed” Strid hoiti tonttinsa mallikkaasti, mutta huolimatta energisestä esiintymisestä bändin kappaleet eivät uppoa livetilanteessakaan rintalastaan. Yhtyeen viimeisin levy ”The Ride Majestic” ja siltä kuullut muutamat vedot saivat eturivistä innokkaan vastaanoton joten ei yhtyeen suosio tältä pohjalta laskussa ole. Menetettyään Dirk Verbeurenin Megadethille mukana oli uusi rumpali Bastian Thusgaard, jonka liittymistä ei liene vielä virallistettu. Mies soitti vimmalla ja energialla, joten tähänkään osastoon ei menestys kaadu. Melodinen death metal metalcoresta puhumattakaan alkaa genrenä vain olla niin puhkisoitettu ja bändien ylitarjonnasta kärsinyt, että laadukkaatkin yhtyeet tuntuvat katoavan massaan. Soilwork ei ole huono lajissaan, mutta sitä kuunnellessa väkisin mieleen tulee ajatus, että laji on huono.

Sepultura ei puolestaan ole suosiossa 1990-luvun tasolla, mutta ei se 2000-luvun asemiaan ole myöskään menettänyt ja fanikuntaa tuntuu riittävän. Jatkuvat reunion-huhut ja sanasota Cavaleran veljesten kanssa väsyttävät varmasti yhtyettä, joka on jo 20 vuotta jatkanut sitkeää taisteluaan Derrick Greenin johtamana. Tuorein albumi ”Machine Messiah” on kerännyt posiitivisia arvioita ympäri maailmaa, tästä huolimatta yleisö ei oikein lämmennyt uudelle materiaalille ja tyytyi näissä kohdissa seuraamaan tarkkailuasemista brasililaisveteraanien esitystä. Bändi aloitti settinsä tuoreilla videobiiseillä ”I Am The Enemy” sekä ”Phantom Self”, mutta pian näiden perään kajahtanut ”Desperate Cry” sai jo aivan erilaisen vastaanoton. Yritystä ei Sepulturalta puuttunut ja bändi tuntuu vieneen musiikkiaan jälleen perinteisemmän thrashin maisemiin pois etnisistä sovituksista, joita saadaan kuulla riittävästi Cavaleran levyillä.

Vanhasta muistuttivat pari hetkeä, joiden aikana Green paukutti omaa rumpuaan yhteistyössä Eloy Casagranden kanssa, kaksikon yhteispeli ja erityisesti Casagranden välillä suorastaan raivoisa soittotyyli saivat kappaleet siirtymään vaihteistossa yhden pykälän ylöspäin. Green lauloi hyvin ja tulkitsi vanhat kappaleet omalla tyylillään ja sovituksille uskollisesti. Lopussa Sepultura latoi tiskiin ”Refuse/Resist”, ”Arise” sekä ”Roots Bloody Roots”-klassikot, jotka saivat yleisön vellomaan ja ansaitut pititkin pyörimään. Green kiitteli Helsinkiä ja kitaristi Andreas Kisser vaikutti myös tyytyväiseltä iltaan. Soundit olivat nekin Sepulturalla kokonaisuutena yhtyeistä parhaimmalla mallilla. Bändille onnea ja menestystä, tämän esityksen pohjalta reunion on kuitenkin kaukana.

Hieman pidemmäksi venyneen tauon jälkeen täyteen ahdettu The Circus odotti tunnelman jatkuvasti noustessa illan pääyhtyeen suoritusta. Kreatorin tammikuun lopussa ilmestynyt levy ”Gods Of Violence” on vahva jatkumo ”Violent Revolutionilla” (2001) alkaneeseen uudelleen nousuun ja livenä biisit istuivat settiin mallikkaasti. Nimikappale, ”Satan Is Real” sekä huppupäisten rumpaleiden aloittama ”World War Now” -vedoille voi ennustaa pidempääkin pysyvyyttä liveympäristöön. Harmillisesti loistavaa ”Totalitarian Terroria” ei kuultu mutta kuten yhtye totesi Metalliluolan haastattelussa, valittavaa diskografiassa on runsaasti.

Circuksen yleisö oli selkeästi paikalla katsomassa Kreatoria ja palkitsi bändin kovalla huudolla sekä tuntui reagoivan jokaiseen keulamies Mille Petrozzan eleeseen. Laulajan tunnistettava ääni oli todella vahvassa iskussa, ja sitä vielä korostettiin miksauspöydästä mainiosti avainkohdissa. Ventor hakkasi rumpujaan kuin kone, ja selvästi ajoi yhtyettä eteenpäin kohti myrskyn silmää. Petrozzan ja Sami Yli-Sirniön hyvin yhteen hiottua kitarayhteistyötä oli myös hieno kuulla, ja uudelta levyllä löytyykin entistä enemmän tarttuvia kitaramelodioita sekä tuplasooloja. Pieni valittamisen aihe oli sen sijaan kitarasoundi, joka särki ajoittain ja olisi kaivannut lisää kirkautta – tulppien kanssa ja ilman.

Yhtyeen show savuineen ja valoineen tuki musiikkia hyvin. Taustascreenillä pyöri kappaleiden teemoihin liittyviä kuvia sekä videoita, toki jäi miettimään olisiko suuremmalla Jäähallin lavalla saatu tästä vielä enemmän irti, mutta joka tapauksessa kokonaisuus toimi. Pääroolissa oli kuitenkin raivoisa thrash metal, ja tällä saralla on vaikea löytää kovempaa yhtyettä tällä hetkellä. Kreator hallitsee jokaisen osa-alueen ja bändin varmuudesta sekä luottamuksesta kertoo sekin, että 2/3 setistä oli viimeisten 15 vuoden aikana julkaistua materiaalia. Toki settilistan vakiokalustoon kuuluvat ”People Of The Lie” ja ”Phobia” saatiin vanhemmasta materiaalista ilmoille, mutta muuten 30 vuoden takaisin tunnelmiin päästiin vasta encoreiden lähestyessä.

”Tämä on yksi parhaista keikoista tällä kiertueella, todella näin on. Meidänhän pitää tulla Helsinkiin useammin!” Kyseessä on lavaspiikkien vakioheittoja, mutta nyt ainakin kuulosti siltä, että sanojen esittäjä oli tosissaan ja tälle tueksi yleisö päästi jälleen melkoisen huutomyrskyn. Keikan lähestyessä loppuaan meno tuntui vain kiihtyvän. ”Haluan nähdä suuren circle pitin, vielä kerran!” – Mille karjui. The Circus totteli lähes koko keskialueen pyöriessä ”Flag Of Haten” ja ”Pleasure To Killin” tahtiin.

Aina ei thrash metal ole ollut voimissaan, mutta Kreator heiluttaa tyylisuunnan vihan lippua ylväästi salossa edelleen ja on myös livenä sellaisessa vedossa, että bändille on helppo ennustaa useita menestyksen vuosia vielä tulevaisuudessa. Satunnaisista soundiongelmista huolimatta, kyseessä oli kokonaisuutena yksi viime vuosien parhaista metallipaketeista, joka myös monipuolisuudessaan tarjosi varmasti jokaiselle fanille jotain.

”It’s time to raise the Flag of Hate!”

Raportti ja kuvat: Ville Krannila ©Metalliluola

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here