Kolossus – Maailmanloppu (2016) EP

Suomen metallitaivaalle ilmestyi kuin tyhjästä joensuulainen Kolossus. Alkuvuodesta kasattu yhtye iski pihalle pari kuukautta perustamisensa jälkeen ensimmäisen EP:n nimeltä ”Maailmanloppu”. Kertooko tämä hätäisistä muusikoista ja turhasta kiirehtimisestä vai oikein tehtyjen asioiden kanavoimisesta musiikilliseen muotoon? Onneksi tässä tapauksessa jälkimmäisestä ja nelihenkinen yhtye liikkuu kohti päämääräänsä tiukalla osaamisella ja vieläpä hyvällä kappalemateriaalilla.

Neljän biisin EP edustaa musiikillisesti metallin eri elementtejä keskittyen pääpainollisesti jonnekin thrashin, suomimetallin ja melodisen death metallin välimaastoon. Soitto on tarkkaa ja paikoin teknistä mutta selkeäpiirteistä. Ensimmäinen huomio kiinnittyy kotimaisen kielen käyttöön vokaaleissa. Toinen jopa suurempi ihmetyksen aihe on rohkeat kertosäkeet. Laulaja Petri Tarvainen heittäytyy ja avaa sielunsa musiikin kautta. Alkuihmetyksen jälkeen tämä kääntyy ehdottomasti yhtyeen voimavaraksi. Mitään uutta se ei ole, mutta jollain tapaa Kolossus osaa hyödyntää tiukemman runttauksen ja melankolian välistä näkymätöntä sidettä.

Paras työnäyte on EP:n avaava nimikappale ”Maailmanloppu”, joka nousee genressään aivan valtaapitävien takalistoihin. Vaikka rivakan alun jälkeen tahtia hiljennetäänkin aina puheosuuksiin asti, niin mielenkiinto säilytetään koko biisin ajan. Jos haet musiikista piristystä tai lohtua, niin molemmat ääripään tunnetilat saadaan täytettyä. Voin hyvin kuvitella kuinka live-tilanteessa yleisön seassa kertosäettä huudetaan ”nuotin vierestä” tuopit läiskyen ja käsi kaverin olkapäätä tukien. Näin se pitääkin olla! Hieno osoitus bändin iskukyvystä.

Sama vahva linjanveto jatkuu myös EP:n muilla raidoilla. Jos huomio kiinnittyy ”Vihaan Kasvaneet” – kappaleessa tiukan riffittelyn ohessa melodioihin sekä sooloihin, niin tahtia hiljennetään ja toistoa lisätään biisissä ”Eden”. Tämä oli allekirjoittaneelle hitaimmin aukeava sävellys. Biisi repii ja järkyttää mieltä, kunnes Tarvainen lopulta johdattaa kuuntelijan ”herkällä” tulkinnallaan paratiisin vehreään puutarhaan. ”Arvoton” esittelee yhtyeen monipuolista otetta aina panteramaisen riffin kautta rauhallisempaan tunnelmointiin.

Kolossus on ehdottomasti parhaimpia yhtyeitä mitä suomimetalli on vähään aikaan synnyttänyt. Kokemus ja osaaminen kuuluu jokaisesta soitetusta nuotista. Tuotannollisesti kitaravoittoinen soundimaailma puskee riittävällä voimakkuudella. Jos musiikki puhuu puolestaan, niin samaa voi sanoa yhtyeen imagosta sekä EP:n kansikuvasta. Tässä on tulevaisuus ja toivo. Lopullista kuoliniskua odotellessa.

4 ½ / 5

Juha Karvonen

Yhtyeen facebook-sivut

maailmanloppu
1. Maailmanloppu 3.58
2. Vihaan Kasvaneet 3.34
3. Eden 5.29
4. Arvoton 5.00

Kommentit

kommentit