Kari Rueslåtten – Silence Is The Only Sound (2017)

Moni muistaa Kari Rueslåttenin norjalaisen vahvasti mm. Nightwishia inspiroineen The 3rd And The Mortalin keulilta. Sopraano viihtyi bändin riveissä muutaman vuoden ja tuona aikana julkaistiin esimerkiksi ”Tears Laid In Earth”-niminen albumi, joka raivasi vahvasti tietä naisvokalisteille 1990-luvun metallimaailmassa. Lähdettyään yhtyeestä Rueslåtten lainasi ääntään Satyr Wongravenin ja Fenrisin Storm-projektiin vuonna 1995. Tämän jälkeen hän keskittyi soolouraansa ja myöhemmin Liv Kristinen sekä Anneke Van Giersbergenin kanssa kasattuun The Sirens-kokoonpanoon.

”Silence Is The Only Sound” on Rueslåttenin diskografiassa seitsemäs täyspitkä albumi ja se juhlistaa samalla laulajattaren 20-vuotista soolouraa, sillä debyytti ”Spindelsinn” julkaistiin vuonna 1997. Uusi albumi on kuten pääasiassa muukin Rueslåttenin soolomateriaali tunnelmointia, jossa yhdistyvät niin pop-musiikki kuin norjalainen kansanmusiikkiperinne. Jälkimmäinen on kuitenkin tällä albumilla jäänyt harmittavan pieneen rooliin ja tummempi pop-ilmaisu on vahvemmin läsnä. Metallia tältä albumilta ei siis löydy, vaikka Karilla kovat meriitit raskaamman musiikin puolelta onkin.

Albumi käynnistyy ”Believer” ja ”Chasing Rivers”- kappaleiden toimesta ja kumpainenkin onnistuu tuomaan esiin Karin kaunista tulkintaa musiikin luodessa tunnelmaa taustalle. Aloituskaksikosta jälkimmäinen omaa tarttuvan kertosäkeen ja onkin levyn parhaimmistoa. Kolmantena kuullaan singlenäkin julkaistu ”Spellbound”, joka on uusintaversio 20 vuoden takaisesta ”Spindelsinn”-biisistä englanninkielisillä lyriikoilla. Muut parhaiten mieleen jäävät vedot ovat tummempisävyinen ”Gone”, joka ottaa hivenen etäisyyttä levyn alkupäähän raskaammalla otteellaan. Usvaisempi, levyn toisen ässäkertosäkeen sisältävä ”The Harbour”, henkilökohtaisilla lyriikoilla ladattu ”As Evening Falls” sekä levyn paketoiva nimibiisi osoittavat, että 44 vuotta ensi kuun alussa täyttävällä, kaikki levyn kappaleet itse kynäilleellä artistilla on edelleen annettavaa musiikillaan.

”Silence Is The Only Sound” etenee ilman suurempia tempon nousuja ja oikeastaan vain levyn loppupuolella ”Saviour”-biisin kertosäkeessä, Kari pääsee hetkellisesti käyttämään palkeitaan enemmän. Joiltain osin tuntuu siltä, että levyllä pantataan laulajattaren osaamista ja biisit jäävät jopa hieman laahaaviksi pop-tunnelmoinneiksi. Jonkin aavistuksen nopeamman ja suuremman sovituksen tämä levy olisi vielä mukaansa tarvinnut. Varsinaista ”hittikamaa” ei mukana ole, vaikka pari näppärää kertosäettä onkin saatu kasaan.

Sävellysten taso pysyy kelvollisena koko levyn mitalta, ainoastaan muutama loppupään kappale jää aavistuksen muun materiaalin tasosta. Levyä jää vaivaamaan eniten se, että kyseessä on suurelta osin tietynlaiseen tunnetilaan sopiva tuotos ja tämän vuoksi on vaarana, että levy jää pitkiksi ajoiksi hyllyyn. ”Silence Is The Only Sound” on kaikesta huolimatta plussan puolelle jäävä levy ja sopii kuunneltavaksi etenkin pimeinä syysiltoina kynttilöiden valossa ja viinilasin kera.

7+/10

Miika Manninen

1.Believer
2.Chasing Rivers
3.Spellbound
4.Gone
5.The Harbour
6.As Evening Falls
7.Saviour
8.Music You Should Hear
9.The Parting (Shine A Light)
10.The Silence Is The Only Sound

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here