Immortal – At The Heart Of Winter (1999)

Norjalaisen black metal -yhtyeen Immortalin viides albumi ”At The Heart of Winter” on ehtinyt jo nuoren aikuisen ikään. Neljän edellisen levyn myötä Immortal oli noussut vuosituhannen loppuun mennessä yhdeksi norjalaisen äärimetallin tunnetuimmista nimistä. Suurimman osan aikaa Abbath/Demonaz-duona toiminut kokoonpano oli saanut viimein rumpalikseen vakiokasvon Horghin. Demonazin terveysongelmat pakottivat kuitenkin muutoksiin ja mies joutui siirtymään soittohommista taka-alalle pysyen edelleen taustapiruna kirjoittamassa biisejä Abbathin kanssa. Soittava kokoonpano kutistui näin ollen jälleen duoksi Abbathin hoidellessa uudella albumilla laulun ohella rumpuja lukuunottamatta muut instrumentit.

Muutoksen tuulet puhalsivat myös visuaalisesti ja ennen kaikkea musiikillisesti. Vanha kunnon ”marjapuska”-logo vaihtui luettavaan muotoon ja musiikillinen kehitys vei Immortalia uusille urille. Mm. ”Pure Holocaustilta” sekä ”Battles In The Northilta” tuttu kaaosmainen ja kakofoninen vyörytys oli vaihtunut hienostuneempaan, melodisempaan ja selkeämpään suuntaan tehden ”At The Heart Of Winteristä” huomattavasti edeltäjiään helpommin lähestyttävän ja pureskeltavan levyn.

Thrash ja heavy metal -vaikutteet ovat runsain mitoin esillä, joten black metal -puristien kuulohermoja ei tällä levyllä hivellä entiseen malliin raastinraudalla, vaan korkeintaan vesihiomapaperilla. Vaihtoehtoisesti tarjolla on raskasta nuijaa sekä kypsempää ja ammattimaisempaa musisointia. Voisipa materiaalia kutsua lähes ”kaupallisen nössöksi” ja ”liian hyvin tehdyksi” ottaen huomioon bändin aiemman raa’an sekä kolkon tuotannon. Black metalliin viittaavat Abbathin tunnusomainen sammakonkurnutus, ajoittaiset säästellen käytetyt blastbeatit ja tremolokepittäminen, mutta perusmeininki on niin selkeästi valoisammalla puolella, että albumin genreä voisi kutsua hieman kärjistäen vaikkapa ”blackened heavy/thrash metalliksi”. Tähän suuntaan oli havaittavissa varovaista tunnustelua jo edellisellä levyllä.

Ei niin ehdottomille mustan metallin ystäville albumi tarjoaa uudistuneella ilmeellään mukavaa vaihtelua, syvyyttä ja ennenkaikkea selkeää rakennetta. Selkeä rakenne mahdollistaa myös pidempikestoiset biisit, joihin ei väsy samaan tapaan kuin jatkuvaan sahaamiseen. Helposti mieleenpainuvat riffit ja melodiat sekä kellarien tunkkaisuudesta raikkaammaksi tuuletetut totuttua jämäkämmät ja muhkeammat soundit vaativat huomattavasti vähemmän pinnistelyä päästä sisään materiaalin monimuotoisuuteen.

Esimerkiksi ”Pure Holocaustiin” saa keskittyä ajatuksella ja tarkkaan, jotta siitä saa kaivettua esiin muutakin kuin hillitöntä ja sekavanoloista tikkausta, joka kyllä sitten luovuttaa helmensä kuin musta simpukka. Öljyämätön vanha rautainen ja kieroneulainen Singer on nyt korvattu modernimmalla sähköompelukoneella, jossa on muitakin ohjelmia kuin täysillä polkeminen.

Avausbiisi ja samalla yksi levyn parhaista vedoista ”Withstand The Fall Of Time” on täydellinen osoitus tästä uudistuneesta tyylisuunnasta sisältäen kaikki levyllä ilmenevät elementit yhdessä paketissa. Jos aggressiivisuudessa ja nopeudessa on yleisesti ottaen menetetty, vahvassa tunnelmassa, sielukkuudessa ja rytmikkyydessä on puolestaan saatu lisää hilloa laskiaispullaan. Ko. asiat naulataan pohjaan tanakasti ja huolella.

Sanoitusten osalta ”At The Heart Of Winter” jatkaa lumileikkejä talvidemonien maassa Blashyrkhissä kuin metallimusiikin Frozen. Vain Elsa puuttuu. Aivan jokaisella saralla ei siis ole siirrytty eteen päin, vaan lyyrinen puoli pitäytyy tiiviisti perinteisessä Immortalissa. Jylhä äänimaisema ja raskaat riffit tukevat oivallisesti myös lyyristä puolta muodostaen yhdessä vahvatunnelmaisen kokonaisuuden.

Jos albumia ei voi hyvällä tahdollakaan markkinoida varsinaisena puhtaana black metallina, sillä on ainakin helppo houkutella myös kevyemmän metallin ystäviä lähemmäs jäävuoria takkatulen lämmöstä. Nahkabyyksat jalkaan, harava käteen, hiukan kaljamahainen yläkroppa paljaaksi ja ulos talvimyrskyyn karjumaan. Sillä alkaa päästä hyvin mukaan tunnelmaan.

Et jaksa tiukkaa bläkyä, mutta perinteinen hevi on liian mamista? Tässä on sopiva lätty siihen nälkään.

8+/10

Tomi Väänänen

1.Withstand The Fall Of Time
2.Solarfall
3.Tragedies Blow At Horizon
4.Where Dark And Light Don’t Differ
5.At The Heart of Winter
6.Years Of Silent Sorrow

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here