Heroes Don’t Ask Why – Heroes Don’t Ask Why (2016)

Kokkolalainen Heroes Don’t Ask Why, tai helpommin HDAW perustettiin 2015 ja bändi on toiminut nykyisellä kokoonpanollaan huhtikuusta 2016. Vuoden 2016 Loka-marraskuussa orkesteri äänitti debyytti EP:nsä, joka päätyi myös Metalliluolan käsiin. Tyylisuunnakseen bändi mainitsee ”divorce” rokin, jota bändi sävyttää omien sanojensa mukaan pienillä metallisävyillä. Allekirjoittaneelle termi divorce rock on totaalisen uusi, joten odotinkin varsin mielenkiinnolla millainen yhteiselo minun bändin välille syntyy, vaan päädymmekö suoraan avioeroon.

EP käynnistyy suoraviivaisella runttauksella Seen it all, joka on varsin mukiinmenevän kertosäkeen sisältävä nopea radio rock – henkinen kappale. Toinen biisi Heroes starttaa dropped-D-henkisellä riffillä, josta tulee mieleen esim. Sevendust tai Taproot. Kappale ei ollenkaan hassumpi, tosin biisin kertosäe ei oikein kanna. EP:n kolmas ralli Time runs out, käynnistyy blast beatin ja nu metal-henkisen riffittelyn avioliitolla, siirtyen sitten tasaisemman runttauksen kautta jälleen kertosäkeessä takaisin biisin avausriffin tunnelmiin.

Neljäntenä kuultava Paralyzed vie HDAW:n hieman rauhallisempiin tunnelmiin, biisin startatessa lähes balladina, mutta kehittyen sitten siitä rokkaavammaksi rankemman kertosäkeen myötä. Toiseksi viimeisenä biisinä kuultava Frostbites käynnistyy rauhallisella introlla, siirtyen siitä jälleen nu metal-henkisen riffittelyn myötä rankempaan meininkiin. Valitettavasti biisi ei ainakaan minulle aukea, vaikka kappaleesta useita erilaisia tunnelmia löytyy. EP:n lopetusviisuksi on säästetty Goodbye, joka on keskitempoinen raskas rockveto, jonka nimi merkitsee tällä kertaa myös allekirjoittaneen ja HDAW:n yhteiselon loppua.

Levyjen arvioiminen on välillä helppoa, välillä vaikeampaa. HDAW:n arvioiminen osoittautuikin varsin vaikeaksi, joten aloitan positiivisista asioista: Bändi osaa soittaa ja Jussi Pajunpää on varsin komean äänen omaava vokalisti. Bändin biiseissä on keskivertoa enemmän ideoita, sekä EP:n tuotanto on mielestäni huomattavasti parempi kuin omakustanteissa yleensä. Jos jotain negatiivista pitää sanoa, niin orkesterin edustama, sanotaan sitä sitten divorce rokiksi, korporaatiorokiksi tai vaikka yksinkertaisesti rankemmaksi rokiksi, musiikkityyli ei herätä minussa oikeastaan mitään reaktioita. Musa ei ärsytä, mutta ei se myöskään innosta. Lähtökohdat allekirjoittaneen ja orkesterin yhteiselolle olivat alusta asti siis varsin heikot. Tosin mielestäni hyvä biisi on aina hyvä biisi, oli tyyli sitten mikä tahansa. Valitettavasti HDAW:n EP:lle ei ole mielestäni päätynyt yhtään erityisen hyvää rallia, biisien jäädessä mielestäni varsin keskinkertaiseksi. Tämä on sinällään harmi, sillä soittotaidolla mitattuna varsin tasokkaassa bändissä ei mielestäni ole muuten mitään vikaa.

2+/5

Ilkka Järvenpää

HDAW-facebookissa: https://fi-fi.facebook.com/hdawband/

  1. Seen it all
  2. Heroes
  3. Time runs out
  4. Paralyzed
  5. Frostbites
  6. Goodbye

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here