Herem – III (2016)

[three_fourth]Kotimaamme maaperä tuntuu nykyään nostavan runsaasti tuomioon, tahi stoneriin kallellaan olevia soitinyhtyeitä. Herem tosin on tältä osin hitusen vanhempaa satoa yhtyeen ensidemon ilmestyttyä jo 2006, vaikkakaan bändi ei allekirjoittaneelle ole vielä aikaisemmin tullut vastaan. Yhtyeen vastikään julkaistu kolmas, numeraalisesti nimetty kokopitkä on hyvin tasapainoitettu ja raskaaksi taottu yhdistelmä old-school doom/heavy-soundeja ja nykypäivän kirkasta ja erottelevaa äänitemaailmaa. Etenkin orgaanisista, mutta tehokkaasti päälle käyvistä kitarasoundeista on jo heti kättelyssä pakko antaa suitsutusta. Mikä tosin saattaa vaatia hieman totuttelua, on laulaja Valendis Suomalaisen rääkkyvä, ehkä genrerajojakin rikkova black-metalmainen ulosanti. Tämä toisaalta tuo Heremille omanlaista, myrkkykäärmemäistä uhkaavuutta.

Samantapainen uhkaavuus kuuluu myös musiikissa, vaikka ”Scars to Summon” aloittaakin levyn vielä melko turvallisissa merkeissä. Samalla tuodaan kuitenkin jo esille vuosikymmenten takaiset vaikutteet, jotka yhtye on tuonut nykyhetkeen raskaampina ja kieroutuneempina. ”Snakes of the Third Moonilla” alkavatkin materiaalin monimuotoisuus, ja samalla myös vahvuudet varsinaisesti näkyä. Jos toisessa päässä murskataan elollisia surutta riffijyrän alle, kevyimmillään levyn tunnelmallisemmat ja mystisemmät osiot tuovat mieleen esim. Shrinebuilderin tapaiset auringonpalvonnat. Useimmiten näissäkin kuitenkin ajaudutaan ennemmin haikeuteen ja jollain tasolla primitiivisiä pelkoja herättävien nuottien manailuun. Oikeastaan koko levyä tuntuu varjostavan jokin alati läsnä oleva tunne tuntemattomasta uhasta. ”Drowning Steed” ohjaa, ei ehkä niinkään toivotulle tutkimusmatkalle merenpohjaan, ”Slumber” taasen herättää sumuisilta kunnailta suoraan unihalvaukseen. Päätösbiisissä ”Edge of the World” käytetään myös puhtaita lauluja ja kokeilevampaa lähestymistapaa, mutta toteutus kuulostaa omiin korviin hieman töksähtävältä. Heremin III tuntuukin olevan vahvimmillaan keskimmäisellä biisikolmikolla, mistä ei vain löydä mitään kitisemistä. Ei sillä että ne loputkaan kappaleet huonoja olisivat. Bändin omintakeinen ote nimittäin pitää läpi levyn, jonka osaset jäävät lopulta laajalti mieleen.

Yhtyeen erityinen vahvuus onkin monipuolinen ilmaisu. Vaikka Herem kumartaa vahvasti vanhemman koulukunnan suuntaan joskus hyvinkin tutunkuuloisesti, viljelevät levyn riffit ja rytmitykset silti tasaisella syötöllä myös mielenkiintoisia ja omaperäisiä ratkaisuja. Levy ei missään vaiheessa myöskään tunnu jäävän junnaamaan, hieman verkkaisesta käynnistyksestäänkään huolimatta. Edellä mainittujen seikkojen kuvittelisi herättelevän livetilanteissakin kuulijalle kiinnostusta yhtyeeseen tutustumiseen. Heremin kolmas onkin hyvin toimiva matka mustalla vuorattujen temppelien läpi ja ehdottomasti perehtymisen arvoinen lätty.

9-/10

Jari Ala-Kahrakuusi

https://herem.bandcamp.com

[/three_fourth]
[one_fourth_last]

1. Scars To Summon
2. Snakes Of The Third Moon
3. Drowning Steed
4. Slumber
5. Edge Of The World[/one_fourth_last]

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here