Hallataren Juha Raivio: ”Tämän aidompi levy ei voisi olla”.

Juha Raivio tunnetaan ehkä parhaiten death/doom metal yhtye Swallow The Sunin luovana voimana. Viimeisen lähes parin vuoden jakson aikana hän on kuitenkin keskittynyt voimakkaasti muihin projekteihin. Vuosi sitten ilmestyi Raivion ja hänen edesmenneen elämänkumppaninsa Aleah Starbridgen yhteisprojektin, tunnelmallisen Trees Of Eternityn debyyttialbumi “Hour Of The Nightingale”, puolisen vuotta Starbridgen siirryttyä ajasta ikuisuuteen.

Trees Of Eternityn albumin ollessa vielä työstövaiheessa, noin kuukausi kumppaninsa poismenon jälkeen, Raivio tarttui kitaraan ja sävelsi viikon verran surutyötään musiikiksi. Materiaalista tuli Hallattaren riipivän kaunis, mutta raskas esikoisalbumi, “No Stars Upon The Bridge”.

Tavoitimme Raivion kotoaan Ruotsista, jossa hän asuu luonnonläheisesti maalla, omassa rauhassaan. Musiikin tekemisen lisäksi päivää rytmittävät arkiset puuhat, talon lämmitys sekä hevosten ja kissojen hoito.

”Juuri tulin ulkoa tekemästä polttopuita. Asun tämmöisessä pienessä mökissä täällä keskellä metsää. Mulla on pipo päässä, +11 näyttää olevan nyt sisällä talossa, että tämmöistä kurjuuden maksimointiahan tämä on. Nyt alkaa olla niin paljon polttopuita tehtynä talveksi, että voi alkaa pikkuhiljaa lämmittää taloa”, kertoo Raivio.

Suunnitelmissa Starbridgen soolomateriaalia ja Swallow The Sun -keikkoja

“Aleahin soololevyä on tarkoitus alkaa katsella nyt, kun saan tämän Hallattaren pihalle. Olen tehnyt viime keväästä alkaen Aleahiin liittyvää musiikkihommaa, tein Trees Of Eternityn valmiiksi ja nyt tein Hallatar-levyn”, miettii Raivio projekteja.

“Voi olla, että pidän pienen tauon ennen kuin hyppään siihen Aleahin soololevyn tekemiseen, mutta olen tehnyt sitä lähes puoliväliin asti muutenkin. Siinä on vielä paljon tekemistä, mutta viimeistelen sen rauhassa sitten, kun aika on oikea. Se nyt riippuu vähän siitä, miten on portit ja taajuudet auki, katsotaan sen mukaan sitten.”

“Oikeastaan ei tämän raskaampaa voisi olla tehdä musiikkia, mutta toisaalta tämä on ainoa asia, mikä tuntuu – jos ei nyt hyvältä – niin oikealta.”

Swallow The Sunia Raivio ei kuitenkaan ole unohtanut.

“Seuraavaksi tehdään Swallow The Sunin “Hope”-levyn kymmenvuotisjuhlakeikkoja, muutama festari on jäljellä tänä vuonna ja vähän ensi vuonnakin”, Raivio kertoo pitkäaikaisen bändinsä suunnitelmista.

Tulossa on myös muun muassa 70 000 Tons Of Metal -risteily helmikuussa 2018.

Aleahin musiikin sydän

Starbridgen sooloalbumi on elänyt suunnitelmissa jo pidempään ja Aleahin akustisia kappaleita löytyy hänen nimellään YouTubesta kuunneltavaksi. Millainen kokonaisuus soololevystä on tulossa?

“Levyn kappaleet ovat Aleahin akustisia soolokappaleita, jotka ovat olleet kuunneltavissa jo pitkän aikaa. Lisäksi on jotain uuttakin mukana. Suunnitelmana on tuplalevy, jolla mukana on myös täydelliset, alkuperäiset akustiset versiot, joilla Aleah laulaa ja soittaa itse. Aleah puhui vuosia, että haluaisi tuottaa näistä kappaleista erilaisia versioita ja otin sen omalle kontolleni tehdä sen nyt”, Raivio kertoo.

“Tein tätä levyä jo silloin, kun Aleah vielä oli tällä planeetalla. Hän tykkäsi kyllä siitä, mitä tein, vaikka sanoinkin hänelle, etten ole ikinä tehnyt mitään tällaista. Mutta katsotaan mitä tästä tulee”, pohtii pitkän linjan doom metal -mies.

“En ole koskaan tehnyt mitään tämän tyylistä. Mukana on aika paljon elektronisia elementtejä. Kyseessä ei siis ole todellakaan mikään metallilevy, vaan enemmän dark ambient-folk. Vaikea sanoa, miksi se sitten kääntyy, koska olen kuitenkin vasta alkanut tehdä musiikkia.”

“Kukaan muu ei tiedä paremmin, miltä Aleah halusi sooloalbuminsa kuulostavan. Juteltiin siitä todella paljon ja ehdittiin kuunnellakin kappaleita, joten tiedän tosi tarkkaan, mistä Aleah piti ja mistä ei. Hän oli todella tarkka ja kriittinen musiikkinsa suhteen. Häneltä ei tullut paljon sääliä tai hyväksyntää, jos joku ei asia miellyttänyt”, kertoo Raivio.

Levylle on tulossa myös erityisiä musiikillisia elementtejä.

“Tein esimerkiksi yhden soittimen itse, jouhikon. Tein kielet ja jousen Aleahin hevosten jouhista ja soitan sillä jotain materiaalia levyllä. Mielestäni on hienoa, että kyseessä on Aleahin omien hevosten jouhista tehty soitin. Aion tehdä tätä paljon luomupohjalta, äänitän täällä metsässä, teen puista percussioita ja muuta”, Raivio kuvaa suunnitelmiaan.

Milloin albumin julkaisun on tarkoitus tapahtua?

“Toivoisin, että saisin sen joskus loppuvuodesta 2018 pihalle, mutta saattaa olla, että menee seuraavaan vuoteen”, vastaa Raivio.

Hallattaren levylle ystäviä ja erityislaatuisia muusikoita

“No Stars Upon The Bridgellä” soittavat ja laulavat muusikot ovat tyylisuuntaa ajatellen varsinainen dream team. Muusikoiden ulkoisilla meriiteillä ei kuitenkaan ollut Raiviolle merkitystä, kun hän pyysi Tomi Joutsenta, Gas Lipstickia sekä Heike Langhansia mukaan.

Heike oli hyvä ystävä Aleahin kanssa ja heillä oli suunnitelmissa tehdä musiikkia yhdessä tulevaisuudessa. Siinä on myös sellainen mystinen homma, he olivat molemmat Etelä-Afrikasta kotoisin. Heillä oli todella samantyylinen henkinen elämä ja samat musiikkimieltymykset sekä elämänkatsomus”, Raivio kuvaa naisvokalistin valintaansa.

“Heike on oikeastaan ainoa naisvokalisti, jonka voisin kuvitella laulavan, jos nyt joskus tulevaisuudessa toteutuisi jokin Trees Of Eternity -tribuuttikeikka”, kiteyttää Raivio.

“Sama homma oli Kaasun ja Tomin kanssa. He ovat molemmat hyviä ystäviä ja arvostan molemmissa sitä, että laulu ja soitto tulee niin jostain tosi syvältä. Kuulen kyllä suoraan, jos jokin on aitoa ja jokin ei. Minulla nyt ei ole kovin monia hyviä puolia, mutta se on, että kuulen heti, jos oma tai jonkun muun musiikki on aitoa ja tulee aidosta paikasta”, toteaa Raivio vaatimattomasti.

“Tomikin oli ystävä Aleahin kanssa ja Aleah lauloi Amorphiksen viimeisimmällä levyllä. Tiesin että tarvitsen todellista örinää tälle levylle, mutta tiesin myös, miten herkästi Tomi pystyy laulamaan puhtaita. En nähnyt tätä millään tavalla Swallow The Sun -levynä, joten en lähtenyt edes miettimään valintoja sinne suuntaan. Olin todella onnellinen, että Tomi lähti tähän, vaikka tämä ei ollut helppo projekti kenellekään”, Raivio avaa mietteitään.

Raivio ihaili ennestään jo Gas Lipstickin työtä, ja tiesi tulevan levyn olevan täynnä tunnetta ja olevan raakakin.

“Ei tarvitse kuin katsoa Kaasua kun se soittaa ja miltä se kuulostaa, niin näkee, että joka ainoa isku tulee aidosti ja niin tunteella.”

“Olen todella onnellinen ja kiitollinen näille kaikille, että he lähtivät tähän mukaan ja onnistui tällä kokoonpanolla tämä homma.”

Kontaktit on luotu yhteisen työn äärellä. Baareissa notkuminen tai vastaava verkostoituisen nimissä tehty bailaaminen ei ole Raivion juttu.

“On tuosta ikuisuuden kestäneestä kiertueestakin jotain hyötyä joskus. Varsinkin kun en itse välttämättä välitä niin skeneillä missään, niin ei tule baarituttujakaan. Nämä ystävyyssuhteet ovat tulleet luonnollisesti, oikeastaan kiertueitten kautta. Paitsi Tomin olen tavannut ensimmäistä kertaa silloin, kun hän lauloi Trio Niskalaukaus-coverbiisin (”These Lowlands/Alavilla Mailla”) Swallow The Sunille 2007 paikkeilla.”

Aitouden säilyttäminen musiikin luomisesta levylle

Raivio kertoo, ettei hän muista viikosta muuta, kuin ottaneensa kitaran ja avanneensa sävellysohjelman. Mutta jo aloittaessaan hän päätti, että mitä tahansa tulee ulos, hän ei muuttaisi sitä.

“Tiesin, että tulen arvostamaan sitä myöhemmin paljon enemmän, kuin jos alkaisin työstää ja korjata ja säveltää uusiksi sitä musiikkia vielä sitten, kun se on tehty. Se ei olisi sitten enää se hetki, kun se musiikki on tehty. Se oli niin raaka hetki, kun otin sen kitaran kouraan”, kuvaa Raivio prosessin käynnistymistä.

“Vaikka sieltä olisi tullut mitä, teknomusiikkia, pelkkiä balladeja tai pelkkää laahausta, tai jotain black metal kitinää, niin se olisi sitten ollut sitä. Minulla ei ollut mitään tietoa, miltä se tulee kuulostamaan. Nyt vähän sivustakatsojana huomaan itsekin, että tuollainen siitä tuli”, tuumaa Raivio.

“Kyllä siitä kuulee, millaista on ollut se aika. Sen aidompi ei levy voi olla.”

“Vaikka se kuulostaakin kliseiseltä, mutta en koskekaan kitaraan, ennen kuin minusta tuntuu niin sanotusti, että portit aukeavat kahden maailman välillä. Sitten musiikki tulee pihalle tosi nopeasti ja luonnollisesti. En koskaan puske mitään kirjoitusta, tai mieti, että huomenna alan säveltää. Tunnen sen, että hei nyt, ja nopeasti ohjelmat auki, kitara kouraan ja sitten tulee se musiikki”, kuvaa Raivio luomisprosessiaan.

“Esimerkiksi Swallow The Sunin triplalevyssä ei mennyt kauan. Vaikka luulisi, että kolmen levyn säveltämisessä menee kymmenen vuotta, niin ei siinä mennyt kauan. Kun portit aukeaa kahden maailman välillä, niin voin ihan suoraan sanoa, että silloin olen periaatteessa ihan sivusta toimija siinä itsekin. Sitten säveltäminen on tosi helppoa.”

Siinä mielessä Hallattaren levyn luomisprosessi muistutti normaalia luomisprosessia. Raivio ei sävellä annettujen aikataulujen puitteissa tai pidä siitä, että hänet pakotetaan säveltämään tietyllä tavalla.

“Sitten kun se (musiikki) tulee aidosti, kun sen on tarkoitus tulla, se on paljon tärkeämpää kuin mitkään aikataulut tai kenenkään mielipiteet näistä jutuista”, hän kiteyttää.

“Swallow The Sunin kanssa tietysti työstän kappaleita vähän enemmän, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Hirveästi niitä ei tarvitse onneksi ikinä muutella, pistää palasiksi ja käännellä tai väännellä ja järjestellä uusiksi. Hyvin harvoin sellaista tapahtuu”, Raivio valottaa sävellystyötä.

Entä levyn koskettava, suruprosessin emotionaalista vuoristorataa kuvaava rakenne?

“Minulla ei oikeasti ole mitään muistikuvaa, missä järjestyksessä kappaleet tuli. Ei minulla ole ikinä ollut tällaista blackoutia, vaikka en niin hirveästi muista minkään levyn kirjoittamisesta. Aina vain mietin, että miten helvetissä tuo on tullut tehtyä”, toteaa Raivio naurahtaen.

“Itselleni on aina ollut tärkeää, että musiikki on aitoa. On tietysti klisee, kun sanotaan, ettei arvostelut kiinnosta pätkääkään, mutta siinä on se hyvä puoli, että kun teet sen aidosti, niin sillä ei ole mitään merkitystä.”

Miten alkuperäisen tunnelman ja vision säilyttäminen onnistui muiden tultua prosessiin mukaan?

“Halusin pitää saman homman myös Kaasun ja Tomin kanssa, ettei hirveästi koskettu musiikkiin. Ei treenattu mitään. Sanoin, että mennään suoraan studioon, äänitetään, ei mietitä. Antaa vaan tulla sen, mikä sillä hetkellä tulee ja niin se tehtiin”, kuvaa Raivio.

“Pojat oli ihmeissään. Kumpikin on suurista bändeistä ja varmasti albumia nyplätään aika paljonkin, mikä on tietysti myös tosi hyvä erilaisella levyllä.”

“Miettimällä, nypläämällä ja räpläämällä musiikin tekeminen muuttuu helposti suorittamiseksi, ja sitten siitä rupeaa häviämään se tunne ja aitous. Ja se on kaikista tärkeintä tällä levyllä, ettei todellakaan tarvitse suorittaa, vaan sydän on se mitä tähän tarvittiin.”

Luotto ja bändikavereiden tunteminen on täytynyt olla tärkeää tällä tavalla levyä tehdessä?

“Oli mulla suuntaviivat päässä Tomille, mihin kohti ja minkälaisella tyylillä lauletaan, mutta se oli sitten siinä. Totta kai Tomi oli lukenut sanoja paljon. Kun hän alkoi tulkita sitä levylle, niin se mikä siitä tuli ulos, yllätti minut vielä satakertaisesti. Miten paljon parempi juttu sieltä tuli vielä pihalle. Siinä mielessä tämä meni just niin kuin pitikin”, Raivio antaa arvostuksensa kollegalleen.

Aleahin laulu kulki sielun läpi maailmaan

Starbridgen aavemaisen kauniiseen lauluun tutustuminen oli aikanaan merkittävä kokemus Raiviolle itselleen, ja se jätti mieheen pysyvän vaikutuksen. Tehdessään “Lights On The Lake” -kappaletta vuonna 2008 Swallow The Sunin “New Moon” -albumille, hän tutustui kaverin suosittelemana tulevan elämänkumppaninsa musiikkiin tämän MySpace-sivulla.

“Se tunne, kun laitoin ensimmäisen kappaleen soimaan, ja kun Aleah lauloi ensimmäisen virkkeen. Se meni niin kylmäävästi ja lämpöisesti lävitse, suoraan sielun läpi. Haluaisin, että mahdollisimman moni ihminen saisi ainakin mahdollisuuden kuulla ja löytää Aleahin äänen, sanat ja musiikin. Se on minulle missio.”

Taloudellista tai levymyyntimenestystä Raivio ei Hallataren levyn kohdalla odota, onhan kyseessä kuitenkin underground-musiikki. Tärkeintä hänelle on, että mahdollisimman moni kuulisi levyn ja pääsisi mahdollisesti sitä kautta tutustumaan muuhunkin Starbridgen materiaaliin.

“Minulle on tärkeintä, että saan Aleahin sanoja ja musiikkia ihmisille kuultavaksi, koska niin pieni joukko vieläkin tietää hänestä. Se on järkyttävä vääryys. Tein lupauksen hänelle ja itselleni, että tuon maailmaan niin paljon Aleahin musiikkia, kuin vaan henkisesti ja itse fyysisesti pystyn.”

Ajatuksia musiikin digitalisoitumisesta

“Minulle se (fyysisen levyn pysyvyys) on todella tärkeää. Kun mennään satoja ja satoja vuosia taaksepäin, niin ei ollut edes mitään tapaa millä äänittää, ja kaikki musiikki kirjoitettiin nuotteihin. Se oli ainoa tapa säilyttää musiikkia ja pitää se hengissä. Sitten pystyttiin äänittämään, ja tulivat vinyylit ja savikiekot ja muut, oli mahdollista tallentaa musiikkia. Uskon, että se päivä tulee vielä tässä maailmassa, että joku mystinen virus tai jonkun nörtin joku impulssi vie kaikki tiedostot koneilta, niin mitäs sitten? Siinä vaiheessa voi sitten kaivaa ne aarrearkut, vinyylit ja CD:t esiin. Ja se musiikki on siellä pysyvästi”, Raivio pohtii.

”Itse olen niin vanha jermu jo, että sitä arvostaa sitä fyysisyyttä näissä levyissä. Musiikki on kaiverrettu jollekin vinyylille ja pystyt pyörittämään sitä vaikka sormella, jos ei ole sähköjä”, hän jatkaa.

“Se oli Aleahillekin tosi tärkeää, että Trees of Eternityn levy tuli ulos vinyylinä ja fyysisenä. Olen todella onnellinen, että on löytynyt tie julkaista tätä musiikkia ja nämä sanat. Ne ovat ikuisesti noiden kansien sisällä. Siinä mielessä minulle on tärkeää, että kappaleet tulevat fyysisenä ulos. Ja toivottavasti mahdollisimman moni haluaisi omistaa näitä levyjä samasta syystä.”

Tulevaisuuden suunnitelmia

“Meillä on ollut puheissa tehdä ensi vuonna jokunen keikka, mahdollisesti kevättalvella Suomessa, mutta siitä ei ole vielä varmuutta”, Raivio kertoo alustavista suunnitelmista.

“Tomi tulee olemaan kiireinen ensi vuonna, kun Amorphikselta tulee uusi levy. Tomi sanoi, että tämä on raakaa materiaalia äänelle. Se joutuu lataamaan niin paljon näihin biiseihin, ettei pysty samana päivänä laulamaan Amorphiksen kanssa, eikä välttämättä edellisenä tai seuraavanakaan päivänä. Se mies nimittäin pistää 110% sen esiintymiseen. Kaikki, jotka ovat koskaan Amorphiksen nähneet, tietävät tämän.”

“Jos soitetaan livekeikkoja, niin tuleehan ne olemaan helvetin raskaita, mutta sitä musiikin pitää ollakin, aitoa ja repivää. Se kääntyy positiiviseksi siinä mielessä, kun tämän musiikkityylin musiikki on kuitenkin niin raakaa ja todellista, että siitä samalla saa myös paljon. Se on myös tapa, jolla haluan viedä Aleahin nimeä, musiikkia ja sanoja eteenpäin.

“Kaikki kyllä haluttaisiin soittaa yhdessä ja haluttaisiin tehdä musiikkiakin vielä lisää jossain vaiheessa”, Raivio valottaa Hallattaren tulevaisuuden suunnitelmia, valaen toivoa niihin, jotka odottavat debyytille jatkoa.

Hallattaren ”No Stars Upon The Bridge” on julkaistu. Metalliluolan arvion teoksesta saa lukuun tästä.

Haastattelu: Raisa Krogerus
Kuvat: Yhtyeen promokuvat/Jussi Ratilainen

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here