Irlantilais-Amerikkalainen kelttipunkkiyhtye Flogging Molly rantautui jälleen Suomeen kahdelle keikalle Jyväskylään ja Helsinkiin. Loppuunmyydyt konsertit päättivät yhtyeen joulukuussa 2018 alkaneen Euroopan kiertueen Helsingin setin toimiessa finaalina.

Mitään tavanomaisesta poikkeavaa ei päätöskeikka tarjonnut, mutta sitäkin mahtavamman perussetin laadukasta, legendaarista ja huippuunsa hiottua Flogging Mollya.

Keikka alkoi mieluisaan aikaan jo klo 21, koska yhtye jatkoi samana iltana matkaansa kohti Yhdysvaltoja, jossa kiertue sai jatkoa. Silti jo tuntia aiemmin aloittaneelle lämppärille Drunken Troopersille riitti hyvin yleisöä.

Olen seurannut bändin tuotantoa pitkän aikaa vaikka viimeisin keikkakokemus olikin 2000-luvun alkupuolella Tavastialla. Nyt, vuonna 2019 tuntui, ettei yhtye ole vanhentunut päivääkään. Etenkin kohta 60 ikävuotta lähentelevä nokkamies Dave King jaksoi pienestä flunssastaan huolimatta Guinnessin vauhdittamana pomppia lavalla, kuin nuori gaselli konsanaan. Samaa voi sanoa täyteen pakatusta Circuksen yleisöstä, joista suurin osa hyppi tasajalkaa miltei koko keikan ajan.

Vauhdikkaan iltajumpan aloitti komeasti “Float” -levyn “(No More) Paddys Lament”, jota jatkoi uuden “Life Is Good” -albumin parhaimmistoon kuuluva “The Hand Of John L. Sullivan”. Yllätyksekseni Flogging Mollyn kenties kuuluisin poljento “Drunken Lullabies” esitettiin jo kolmantena kappaleena. Toki yhtyeen repertuaarista löytyy timantinkovaa materiaalia vaikka millä mitalla. Tästä esimerkkinä keikalla vedetyt ”Rebels of the Sacred Heart”, ”The Likes of You Again” ja ”Devil’s Dance Floor”, jotka kuulostavat aina yhtä komeilta. Tuoreimman levyn tittelibiisi istui myös iltaan kuin nakutettu ja antoi tasapainoa kiivaalle junttaamiselle.

Flogging Molly haluaa olla läsnä faneilleen. Etenkin Dave King, joka illan aikana huomioi paikalla olevaa yleisöään ja jopa järjestysmiehiä. Keskustelin mellakka-aidan takana ennen keikkaa muutaman fanin kanssa, jotka jakoivat juopottelukokemuksiaan orkesterin kanssa. Dave King vaikutti muutenkin hyvin tunteikkaalta osoittaen biisejä menehtyneille sukulaisilleen, bändin omaisille ja keikkahenkilökunnalle. Bändin jäsenetkin esiteltiin illan aikana kahdesti ylistyssanojen saattelemana.

Flogging Molly saapuu Suomeen taas ensi kesänä Provinssiin ja tämän huippuunsa viritetyn keikan aikana varailin mielessäni jo lippuja Seinäjokeen. Festarisetit ovat harmiksi yleensä lyhyempiä ja Flogging Mollyn kanssa ei ilta käy pitkäksi. Reilu puolitoistatuntinen meni hujauksessa ja illan päätti mahtavat encoret “If I Ever Leave This World Alive” ja ihkaensimmäinen Flogging Mollyn koskaan kirjoitettu biisi “Salty Dog”. Ympyrä sulkeutui.

Settilista:

  • (No More) Paddy’s Lament
  • The Hand of John L. Sullivan
  • Drunken Lullabies
  • The Likes of You Again
  • Swagger
  • The Days We’ve Yet to Meet
  • Requiem for a Dying Song
  • Life in a Tenement Square
  • Float
  • Black Friday Rule
  • Life Is Good
  • Rebels of the Sacred Heart
  • Devil’s Dance Floor
  • Crushed (Hostile Nations)
  • What’s Left of the Flag
  • The Seven Deadly Sins
  • If I Ever Leave This World Alive
  • Salty Dog

TEKSTI & KUVAT: PETE ALANDER

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here