Exlibris – Innertia (2018)

Puolalainen Exlibris rikkoo hiljaisuuden levytysrintamalla neljän vuoden tauon jälkeen uudella ”Innertia”-pitkäsoitollaan. Täysin nollissa bändin toiminta ei näiden vuosien aikana ole ollut, sillä Varsovasta ponnistava voimametalliyhtye on julkaissut levyjen välillä yhden live DVD:n (”Night Of Burning” 2016) sekä yhden singlen (”Harmony Of The Spheres” 2016) ja sinkkubiisi on myös odotetusti mukana uudella albumilla.

Bändin kokoonpanossa tapahtui tässä välissä lisäksi pari vaihdosta ja merkittävimpänä vokalisti vaihtui. Kaksi edellistä levyä komeasti hoidellut Krzysztof Sokolowski siirtyi syrjään ja korvaajaksi pestattiin suomalaisväriä Enfarcesta sekä Force Majeuresta tutun Riku Turusen muodossa.

Bändin katalogista löytyy kolme täyspitkää ennen ”Innertiaa” ja aikaan on saatu maukasta voimametallia, kehitystä on myös tapahtunut levy levyltä. Ryhmä on jäänyt tästä huolimatta poikkeuksellisen pienten piirien tietoon, vaikka materiaalin laadun puolesta asian laita voisi olla toisin. Neloslevy on bändin omien sanojen mukaan yhtyeen kunnianhimoisin teos tähän mennessä ja ennakkoon julkaistut biisit tukivat tätä lausuntoa.

Exlibrisin musiikissa suurta roolia perinteisen power-paahdon ja tarttuvien kertosäkeiden lisäksi näyttelevät Piotr Sikoran orkestraatiot sekä koskettimet, joilla biiseihin on saatu upeaa tunnelmaa sekä syvyyttä. Muutoinkin bändin tiimipeli on mainiota ja uudet jäsenet ovat löytäneet paikkansa. Turusen laulusuoritus on ehdottomasti nostettava esiin, sillä mies ei ole pelkästään loistava korvaaja Sokolowskille, vaan herra vetää uransa kovimman suorituksen ”Innertialla”.

Albumi käynnistetään sen nimeä kantavan intron saattelemana ja ensimmäisenä varsinaisena kappaleena kuullaan aiemmin mainittu peruspowermainen sinkkulohkaisu ”Harmony Of The Spheres”. Biisi on hyvä avausveto, jolla päästään vauhtiin. Levyn edetessä on hieno huomata, että kappalemateriaali on mukavan tasaista eikä heikompaa materiaalia ole mukana. Hieman alkaa jännittää, onko mukaan saatu loihdittua edellislevyjen tapaan niitä tarttuvia paloja, jotka ovat nousseet hittipotentiaalillaan aiemmin hyvän kokonaisuuden yläpuolelle.

Niitä onneksi löytyy! Albumin alku on vahvaa perustekemistä ja levyn vankkaan keskikastiin tarjoillaan muutama ehdokas, ennen kuin aletaan ottaa kovinta osiota esiin. Puolivälissä pirteää tempoa ja tarttuvaa kertosäettä tiskiin iskevän ”Incarnaten” myötä noustaan viimein kunnolla ilmaan. Sävellyskynä on ollut terävänä ja kappaleiden tarttumapinta on vahva, mutta liialliseen juustoisuuteen ei upota, vaan sävellyksissä on mukavasti särmää mukana. On mielenkiintoista huomata, että levyn sinänsä vahva avauskolmikko, ”Harmony Of The Spheres”/”Gravity”/”Shoot For The Sun” jää yllättäen levyn kärkikahinoiden ulkopuolelle. Toki tämä vain kertoo muun materiaalin kovasta tasosta, sillä mainitut vedot eivät ole huonoja.

Levyn ehdottomia huippuhetkiä ovat jo mainittu ”Incarnate”, eksoottisemmalla introlla käynnistyvä sekä hieman progressiivisempi ”No Shelter”, lennokkaan kertosäkeen ansiosta hienoon liitoon pääsevä ”Thunderbird” sekä levyn päättävä, tunteikkaan pianointron tahtiin käynnistyvä ja myrkyn lailla kasvava ”Ascension”. Levyn ainoana slovarina biisi sopii loistavasti päättämään albumin ja raidalla vieraileva Dominika Kobialka vetää kitaristi Danielin Lechmańskin kanssa hienon dueton.

”Innertia” on vahva jatko-osa jo ennestään nousujohteiseen kasvutarinaan, jota on rakennettu kärsivällisesti ja huolellisesti. Siinä missä debyyttilevy ”Skyward” (2006) jätti mielikuvan kehityskelpoisesta bändistä, antoivat ”Humagination” (2013) ja ”Aftereal” (2014) vahvistuksen tuolle mielikuvalle. Kakkos- ja kolmoslevyllä yhtye tuntui toden teolla löytäneen oman tyylinsä ja ”Innertia” on tuon vahvan pohjatyön seuraava luku. Kokonaisuus on saatu toimimaan tähän mennessä parhaiten ja vaikka aiemmilla levyillä on tarttuvaa materiaalia ollut, on sekaan eksynyt myös pari filleriä. Nyt nuo ”tolppakudit” loistavat poissaolollaan ja osumaprosentti alkaa olla kohdillaan. Kyseessä on ehdottomasti bändin kovin tuotos tähän mennessä, vaikka mistään viimeisen päälle klassikkomateriaalista ei vielä voida puhua.

Exlibris on kovassa kunnossa ja osoittaa, että edellisen levyn jälkeen on todella lyöty panokset pöytään ”all in”-meiningillä. Aavistuksen verran jäädään vielä kiitettävästä arvosanasta, mutta saavutettavissa sellainen ehdottomasti on. Onnistuminen on komea ja bändi on kasannut mahdollisesti kuluvan vuoden avauspuolikkaan kovimman power metal –albumin.

8+/10

Miika Manninen

1. Innertia
2. Harmony Of The Spheres
3. Gravity
4. Shoot For The Sun
5. Incarnate
6. No Shelter
7. Amorphous
8. Origin Of Decay
9. Multiversal
10. Thunderbird
11. Ascension

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here