Ensiferum, Wolfheart ja Crimfall @The Circus, Helsinki 13.10.2017

Ensiferum juhlisti “Two Paths” -albumin julkistamista The Circuksessa hikisellä mosh pitillä ja wall of deathilla.

Perjantai 13. päivän mainetta uhmaten pistettiin Helsingissä niskalihaksia koetukselle urakalla. Ruuhkatukkia pahanonnen päivä ei pelottanut, vaan samalle illalle väkeä riitti salin täydeltä The Circuksen lisäksi myös Nosturiin Battle Beastin keikalle.

Illan avaus Crimfallin eeppisin sävelin

Tänä syksynä uuden albuminsa “Amainin” myötä hiljaiselolta heräillyt Crimfall täräytti eetteriin melkein koko setillisen uuden levyn kappaleita. Omaan makuun vähän lyhyenpuoleiselle listalle mahtui vanhemmasta tuotannosta vain “Frost Upon Their Graves”, joka kyllä puolustaa paikkaansa. “Amainin” biiseistä illalla kuultiin “Last Of Stands”, “Wayward Verities”, “Mother Of Unbelievers” ja lopuksi videosinkkujulkaisu “Until Falls The Rain”.

Crimfallin kappaleissa on paljon liikkuvia osia ja erilaisia elementtejä. Myös laulajien Mikko Häkkisen ja Helena Haaparannan laulut poikkeavat toisistaan voimakkaasti. Siitä huolimatta äänimaailmat toimivat varsin kohtuullisesti, hetkittäin laulut humpsahtivat ehkä jopa hieman kovina läpi.

Esiintymisen nälkä ja ilo näkyi yhtyeen lavashowsta ja tarttui myös hyvissä ajoin paikalle saapuneeseen yleisöön. Toki tässä kohtaa iltaa puhutaan vasta polvien notkistelusta, nyrkin puinnista ja kevyestä nyökkäilystä, mutta tunnelma ja biisien välissä kajautetut kommentoinnit kertoivat useamman odottaneen tilaisuutta päästä näkemään bändi jälleen lavalla.

Susimiesten tunnelmointia

Crimfallista Wolfheartin tunnelmiin siirtymiseen oli varattu useamman tuopillisen mittainen tauko. Limpparilinjalaiselle tauko kävi hieman liian pitkäksi, mutta bändin aloittaessa tunnelma alkoi taas lämmetä.

Allekirjoittaneelle kyseinen Wolfheartin esiintyminen oli tälle vuodelle viides. Soundit on ilmeisen haastava saada soimaan nätisti ja tasapainossa erilaisissa tiloissa, kun mukana on sekä runttausta että korvakarkkikitarointeja, ja tunnelmointia. Tällä kertaa keskilattialle soitto tuntui puuroutuvan ajoittain hieman bassomössöksi, mutta onneksi tärkeimmät kitarakuviot ja Tuomas Saukkosen murinat erottuivat korvalle kuultavaksi.

Settilistan suosikeiksi itselleni tällä kertaa nousivat lokakuisiin tunnelmiin sopivan sydäntä rusentava “Tyhjyys”, sekä aina yhtä ihastuttava “The Hunt”. Yleisön tanssijalkaa puolestaan motivoi jo heti alkuun täräytetyt “Boneyard” ja “Strenght And Valour”, sekä toiseksi viimeisenä soinut “Zero Gravity”.

Illan metallihumppainferno

Illan lämppäribändit otettiin vastaan asianmukaisen innokkaasti, ja väkeäkin oli paikalla mukavasti alusta saakka. Kuitenkin Ensiferumin aloitusta odotellessa tunnelman tiivistymisen huomasi selvästi. The Circuksen permanto oli täynnä ja eturiviläisillä asiaan kuuluvat sotamaalaukset naamassa.

Keikan riehakas alku todisti arveluni uuden levyn biisien sopimisesta livesoittoon. “For Those About To Fight For Metal” ja albumin nimibiisi “Two Paths” toimivat elävänä varsin mukavasti. Muuten settilista oli rakennettu sekä vanhoista suosikeista, kuten “Two Of Spades”, “In My Sword I Trust” ja “One Man Army” että noin puolesta “Two Pathsin” biisejä.

Lähestulkoon kaikki vanhemmat biisit vedettiin yleisön vahvalla tuella. Kuorot ja kertosäkeet nousivat kansan syvistä riveistä tunteen palolla. Uuden levyn biiseihin ei samaa selkäydintuntumaa ole tietenkään ehtinyt vielä muodostua, mutta eiköhän näistäkin joku takuunakeiksi tulevillekin rundeille jää. Oma kannatukseni menee Netta Skogin laulamalle “Feast With Valkyriesille”, koska Netta nyt vaan on niin ihana.

Kokonaisuudessaan Ensiferumin livekunto vaikuttaisi olevan kohdillaan, varsinkin meiningin puolesta. Lavalla hupia piisasi varsinkin kitaristi Markus Toivosella ilmiselvästi esittelykelpoisine hauiksineen, sekä basisti Sami Hinkalla, mutta varsinaisesti tylsää ei näyttänyt olevan kenelläkään. Fiilis toistui mellakka-aidan toisella puolella iloluontoisena, enimmäkseen paidattomana pittimöyryämisenä, tukanheiluttamisena ja kuten aikaisemmin mainitsin, biisien mukana laulamisena.

Metallista syysillanjatkoa

Illan saldo jäi selvästi plussan puolelle, ja säädyllisten soittoaikojen ansiosta iltaa pääsi jatkamaan järkevään aikaan tuopin nostelun tai kotimatkan merkeissä. Jos nyt tämä kokonaisuus livahti joltain innokkaalta välistä, niin kaikki bändithän ovat vielä tällekin vuotta bongattavissa keikoilla, tosin erikseen.

Teksti ja kuvat: Raisa Krogerus ©Metalliluola

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here