Egokills – Mellowhead (2018)

Hippimetalliksi musiikkiaan tituleeraava Egokills julkaisee kolmen vuoden tauon jälkeen toisen albuminsa. Mm. Uniklubin ja Huoran jäseniä sisältävä ryhmä on ottanut pykälän verran melodisemman suunnan uudella ”Mellowhead”-albumillaan verrattuna debyyttilevy ”Creationiin”.

Musiikillisesti Tampereelta kotoisin olevan yhtyeen linja uudella albumilla kulkee melko laajaa väylää, sillä seassa on raskaampaa sludgeriffiä, tuplabasaria sekä melodisempaa rockia. Levy rakenneltiin osaavissa käsissä, sillä mukana on ollut sellaisia nimimiehiä kuten Anssi Kippo ja Miitri Aaltonen eli taustavoimista homman ei ainakaan pitäisi jäädä kiinni.

Levyn materiaali on todella tasaisesti synkronoitu, eikä mikään biisi jää muiden jalkoihin. Monesti tasaisuus voidaan mieltää negatiivisena ja sillä voidaan tarkoittaa, että musiikki olisi harmaaseen massaan hukkuvaa tylsää tuotosta. Tässä tapauksessa taso on kuitenkin pykälää korkeammalla ja materiaali pysyy mielenkiintoisena.

Biiseihin on saatu mukavasti tarttuvuutta mukaan ja muutama näppärä kertosäe on sekaan loihdittu. Nimikappaleessa hieman yllättäen esiin pomppaavat murinalaulut sopivat sekaan varsin hienosti. Levyn parasta antia ovat ”Mellowhead”, hienot kertosäkeet sisältävä levyn avauskolmikko (”Nibiru”/”Hollow Promises”/”White Flags”) ja erityisesti hitaasti käynnistyvä, mutta komeisiin sfääreihin nouseva päätösraita ”Karmageddon”.

”Mellowheadille” kirjoitettiin kahdeksan uutta biisiä, koska bändin mukaan ”enempää ei tarvittu” ja tämä on ollut hyvä päätös, sillä Egokills on saanut kasaan tiiviin paketin omannäköistään musiikkia. Tuotannosta kuuluu myös, että biisejä on hiottu kaikessa rauhassa ja levyn tekoon on käytetty juuri sopiva määrä aikaa. Kokonaisuutena kyseessä on ehdottomasti hyvä ja tutustumisen arvoinen albumi.

7½/10

Miika Manninen

1. Nibiru
2. Hollow Promises
3. White Flags
4. Evolve
5. Dysfunctional
6. P.D.M.
7. Mellowhead
8. Karmageddon

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here