Damnation Plan – Reality Illusion (2017)

0

[three_fourth]Kun yhtyeen musiikin kuvauksessa lukee progressiivinen melodinen death metal, on myönnettävä odotusten kääntyvän väkisin pakkasen puolelle. Proge genrenä antaa toki parhaimmillaan paljon – mikäli kyseessä on Dream Theater, Symphony X tai Rush –  ja melodisessa death metallissakin on hetkensä. Yleensä ne tarjoavat A-kirjaimella alkavat ruotsalaisyhtyeet. Kummatkin genret ovat valitettavasti viime vuosien aikana saturaatiolla pilattuja, mutta tätähän ei voi käyttää arviossa olevaa yhtyettä vastaan. Jos musiikki toimii, se toimii, oli tyylilaji mikä hyvänsä.

Espoolainen Damnation Plan tarttuu härkää sarvista toisella albumillaan ”Reality Illusion” ja kertoo vaikutteidensa kumpuavan mm. In Flamesista, Savatagesta, Tarotista sekä Gojirasta. Aivan tällaiseen inspiraation sekoitukseen ei ole aiemmin törmännyt, joten mielenkiinto on herätetty. Miksauksesta kotistudiossa taltioidulle levylle on vastannut kova tekijämies Dan Swanö, joten peruspilarit ovat kunnossa. Kokonaisuus kuulostaakin sopivan lämpöiseltä, erityisesti koskettimet soivat tasapainossa taustalla eivätkä lyö kitaroiden tai rumpujen yli kuten todella usein kuulee.

Musiikissa painottuu progressiivisuus kuolometallivaikutteiden jäädessä lähinnä hetkittäisten Göteborg-sahausten ja raskaamman vokalisoinnin kevyeksi kuorrutukseksi. Kuten yhä useammassa yhtyeessä on nykyisin tapana, lauluosuudet hoituvat kahden herran toimesta. Entinen MyGrain-laulaja Tommy Tuovinen vastaa rajummasta ulosannista ja Asim Searah melodisemmasta tulkinnasta. Vaikka aggressiviisempi ulosanti kuulostaa vakuuttavalle, Searahin melodinen ote uppoaa tähän suuntaan vielä paremmin. Osuudet sulautuvat joka tapauksessa toisiinsa saumattomasti ja sovituksiin on selkeästi käytetty aikaa sekä vaivaa. Bändi omaa myös soittajina selvästi lahjakkuutta ja kärsivällisyyttä antaa kappaleiden liikkua eri suuntiin pysymättä yhdessä laatikossa. ”Rise Of The Messenger” käy hyvänä esimerkkinä kokonaisuudesta, joka on rakennettu taitavasti ja samalla usein tämän kaltaisessa metallissa kylmäksi sekä muoviseksi jäävä yleistunne vältetään. Erityisesti levyn ensimmäinen puolisko on vakuuttavaa jälkeä. Lähes tunnin mitassaan kiekko kolkuttelee maksimipituuden rajoja ja ennen lopun coveria mielenkiinto ehtiikin aavistuksen laskea.

Albumin päättää versio Dion ”Don’t Talk To Strangers” klassikosta. Biisi on moneen kertaan kuultu, mutta tässä yhteydessä edeltäneen materiaalin jälkeen valinta on yllättävä ja Damnation Planille on tästä nostettava hattua. Tulkinta on onnistuneesti muovattu yhtyeen soundiin ja lauluosuudet toimivat alkuperäisen legendastatus huomioiden hienosti.

”Reality Illusion” on hyvä levy. Tässä tyylilajissa ja erityisesti tässä maassa saavutus on merkittävä, vaikka täysosumaan ei ylletäkään. Kolmannelle albumille suosituksena on vielä tältäkin tasolta edelleen sovitusten monipuolisuuden kasvattaminen. Riffit ja tehokeinot ovat suurimmaksi osaksi tuttuja genren lukuisten yrittäjien teoksista, niiden taustalla soittavan yhtyeen lahjakkuus on kuitenkin kiistaton, joten tie on auki niin pitkälle kuin miehistön mielikuvitus ja sävellysinto riittävät.

8+/10

Ville Krannila


[/three_fourth] [one_fourth_last]

1.Intro
2.Beyond These Walls
3.Rulers Of Truth
4.Rise Of The Messenger
5.Blinded Faith
6.The Empowerment
7.Maze Of Despair
8.Iron Curtain Falls
9.Reality Illusion
10.A Chapter In Greed
11.The Final Destination
12.Don’t Talk To Strangers[/one_fourth_last]

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here