Concrete Swine – Siperian Jam 74 EP (2015)

Concrete Swine Riihimäeltä on 2011 perustettu bändi, joka yhdistelee musiikissaan rokkia, heviä ja blues-sävyjä 70-luvun hengessä. Allekirjoittaneelle bändi ei ollut ennestään tuttu, mutta pienelle tutkimisella selvisi, että Betoniporsaasta löytyy varsin tuttuja ukkoja, heistä ehkä tunnetuimpana mm. Widescreen Modesta tuttu vokalisti Samu Brusila. Ennen Siberia Jam seiskanelosta bändi on julkaissut kaksi EP:tä, mutta niitä kuulematta minulla ei ollut oikestaan mitään hajua mitä odottaa, sillä levyn mukana tullutta saatekirjettä en lukenut ennen ensimmäistä kuuntelua.

EP:n avaa hieman akustisen-Led Zeppelinin hengessä kulkevalla introlla varustettu ”Darkness”. Intron jälkeen bändi rysäyttää koneen käyntiin raskaan kitarariffin ja Hammond-urkujen yhdistelmällä, jonka päälle vokalisti Brusila tuuttaa sen mikä piipuista lähtee. Biisi jyrää eteenpäin ja pumppu svengaa miehekkäästi. Avaus oli siis mainio, sillä tässä vaiheessa käteni etsi jo kaljatölkkiä, vaikka ilman kaljaa tätä kuuntelinkin. Toisena viisuna eetteriin pärähtää ”Choices”. Meininki on yhä hyvä, mutta mielestäni biisi ei yllä ihan eka kipaleen meininkiin, vaikka toimiva biisi onkin. Levyn kolmas ralli ”Destiny” nousi omaksi suosikikseni, tuoden välillä hieman mieleeni Rival Sonsin raskaimmillaan. Viisu hiipii eteenpäin raskaan grooven voimalla ja taas kerran Hammondit ja kitarat toimivat mainiosti yhdessä. Brusilan rujo runttaus kertosäkeessä yhdistettynä kitaristi Nummisen kitaroihin nostavat biisin mainioon lentoon ja pakko kehua myös viisun mainiota kitarasooloa. EP:n viimeinen kipale ”Liquid Bullet” oli mielestäni EP:n heikoin biisi, vaikka ihan toimiva ralli onkin. Kappale hävisi yksinkertaisesti sen verran selvästi edeltäjälleen, vaikka biisissä ei varsinaisesti ole mitään vikaa. Ei vaan tällä kertaa iskenyt.

Concrete Swine osoittautui mainioksi bändiksi, jota mielellään kuulisi lisää pitkäsoiton muodossa. Bändin meininki on sen verran rouheaa, että bändin tsekkaisi myös mielellään livenä. EP:n soundit ovat kokonaisuudessaan melkoisen miehekkäät ja maanläheiset, ollen erittäin mukava yllätys ”tämän päivän” soundeihin verrattuna. EP:n miksaus- ja masterointi-osastolta löytyykin meritoituneita ammattilaisia valtameren toiselta puolen. Miksauksesta vastasi Paul Bento (Type O Negative, Carnivore) New Yorkin Beak Owl Sound Studiolla ja masteroi Collin Jordan (Ministry, Voivod, Stevie Ray Vaughan, Buddy Guy, Eyehategod) Boiler Room Studiolla Chicagossa.

Siberia Jam 74 on pätevä paketti miehekästä rokkia aikuisilta miehiltä. Soitto sekä biisit toimivat, mutta ehkä sellainen lopullinen iskevyys hommasta jäi puuttumaan. Ehkä se on killeri-kertosäkeiden puute, ehkä se on kriitikon korvien välissä… Parissa viisussa oltiin jo melko lähellä napakymppiä, mutta sellainen viimeinen tappoisku tästä jäi mielestäni puuttumaan. Ehkä se säästettiin sille täysipitkälle, sillä ainakaan miesten taidoista tämä homma ei jää kiinni.

3½ / 5

Ilkka Järvenpää

concrete swine 4
Darkness 3:52
Choices 3:07
Destiny 5:06
Liquid Bullet 3:35

Kommentit

kommentit