Cardinal Wyrm – Cast Away Souls (2016)

Toisella täyspitkällään ”Cast Away Souls” kalifornialainen doom-trio Cardinal Wyrm hidastelee sen verran tehokkaasti, että patterit laturissa ovat jo toisen kappaleen loppuessa punaisella. Kokoonpanon soundia kuvaillaan jännittyneeksi sekä riffipohjaiseksi, ja teatterimaisuus sekä ylhäiset sovitukset nostetaan framille. Cardinal Wyrmin tähtäimessä on lisäksi hypnoottinen taivallus todellisuuden ja myytin rajamailla. Nopeuttakin on tarjolla, joten aivan hautausmaalle ei yhtye meitä vie. Mieleen näistä kohdista tulee lähinnä raskaampi Cathedral sienitrippeineen. Hitaammassa tarpomisessa bändin riffeissä on kieltämättä tehoa ja jonkinlaista tuomiopäivän koruttomuutta, ja lauluvastuussa olevan rumpali Pranial Tiwarin tyytyessä lausumaan julistusta homma uhkaa jopa toimiakin. Mies osaa myös öristä vakuuttavasti, mutta laulun volyyminappulaa olisi saanut kääntää näissä kohdissa kyllä tuntuvasti kaakkoon.

Levyn soundit ovat kautta linjan tuhnuiset ja hautaavat laulajan betonimaton alle juuri silloin kun biisien olisi tarkoitus lähteä lentoon. Materiaalissa on hyödynnetty trumpettia sekä koskettimia, eikä yhdessä kitaroiden kanssa muodostuva äänivalli kuulokkeilla kuunneltuna jätä riittävästi tilaa biisien sanomalle sekä tunnelmalle. Myös rumpusoundi särkee korvia ja pahasti. Pääosin 7-11 minuutin vedoissa hommasta menee tätä myötä maku suhteellisen nopeasti. Sienimetsässä hikisenä istuen akustisesti rämpytelty ja uutena jäsenenä mukaan liittyneen Leila Abdul-Raufin säestämä kolmen minuutin ”Lost Orison” erottuu joukosta jonkinlaisena musiikillisen tyyneyden saarekkeena, muuten uidaan varsin tahmeassa rihmastossa.

Kansitaide ilmeisesti kuvaa ihmiskunnan sielun valumista joen lailla toivottomuuden mereen. Mielikuva on onnistunut ja sanoitukset ovatkin albumin mielenkiintoisinta antia. Bändin musiikillinen ulosanti ei herätä intohimoja suuntaan eikä toiseen ja se ponnettoman tuotannon kanssa muodostuu lohkareeksi, joka upottaa tämän laivan. Tyylilajin pioneerit Saint Vitus, Trouble sekä Candlemass todistivat jo vuosikymmeniä sitten, ettei tässä genressä pelkällä raskaudella ja kellojensoitolla vielä kuuhun mennä. Cardinal Wyrmin raketit palavat ajoittain kohtalaisella liekillä, mutta emoalus jää jonnekin kiertoradalle välkyttelemään doom-usvavalojaan.

6+/10

Ville Krannila

cardinal-wyrm-cast-away-souls-lp

1.Silver Eminence
2.The Resonant Dead
3.Grave Passage
4.Lost Orison
5.Soul Devouring Fog
6.After The Dry Years

Kommentit

kommentit