Anthrax – Worship Music special edition (2013)

[three_fourth]Yksi metallimaailman suurimmista tapahtumista todellistui vuonna 2005, kun Anthraxin klassinen kokoonpano Belladonna/Ian/Spitz/Bello/Benante palasi yhteen ja teki suuren maailmankiertueen. Uutta levyä luonnollisesti odoteltiin kiertueen jälkeen, mutta kitaristi Dan Spitz palasi kellosepäksi ja laulaja Joey Belladonna ilmoitti, ettei levynteko kiinnostanut. Useampi vuosi kului kappaleita valmistellessa, Belladonnan edeltäjää John Bushia pyydettiin bändiin takaisiin pariinkin otteeseen ja herra vetikin yhtyeen kanssa muutamat keikat. Bush ei kuitenkaan halunnut liittyä enää Anthraxiin pysyvästi ja levylle piti sitten hankkia uusi vokalisti.

Levy tehtiin jo lähes valmiiksi entisen Devilsize-laulajan Dan Nelsonin kanssa. Sukset menivät herroilla kuitenkin ristiin, ja Joey Belladonnan palattua lopulta ruotuun osa albumin lauluraidoista tehtiin uusiksi ja myös uutta materiaalia kirjoitettiin Belladonnan äänelle sopivaksi.

Tuloksena oli ”Worship Music” – ensimmäinen Anthrax-albumi kahdeksaan vuoteen. Levy julkaistiin alun perin syksyllä 2011. Livenä bändillä on tuntunut aina riittävän virtaa, mutta viimeisien studioalbumeiden taso on tuntunut heilahtelevan melkoisesti. Lisäksi kaikkea bändin julkaisemaa tunnutaan luonnollisesti verrattavan 1980-luvun klassikkoihin ”Spreading The Diseaseen” ja Among The Livingiin.” Tämä ei varmasti ole edullinen asetelma, mutta onneksi bändi ei ole antanut sen vaikuttaa luovaan prosessiin ja ”Worship Music” kuulostaa monella tavalla hyvin perinteiseltä.

Levyn alkupuoli hypnoottisen tarttuvaan ”In The Endiin” saakka lupaa ja tarjoaa paljon. Kuuntelijalle annetaan hienoja melodioita taattuun Anthrax-tyyliin. Otteena on enemmän perusheavy tempon pysyessä keskitasolla, mutta biisit ovat pääosin onnistuneita ja tuntuvat sopivan hienosti Belladonnan äänelle. Kitarasoundi on myös erityisen hyvä ja Scott Ian on tunnetusti kuningas tämän tyyppisessä riffittelyssä. Singlejulkaisu ”Fight ’Em Till You Can’t” nousee kohokohdaksi, kappaleessa on potentiaalia tulevaksi Anthrax-kestosuosikiksi.

Levyn puolivälin jälkeen intensiteetti valitettavasti jonkin verran laskee. ”The Giant” ja metallijumalille tribuutiksi tehty ”Judas Priest” eivät ole mitenkään erikoisia biisejä. Samoin näiden jälkeen tulevien loppupuoliskon kappaleissa on ihan hyvä meininki, mutta sävellyksinä ne eivät vakuuta alkupuolen hienojen vetojen tavalla.

Tämä viime vuonna ilmestynyt boksi edition sisältää bonuslevyn ”Anthems,” jolla bändi coveroi kuusi klassikkobiisiä. Lisäksi tarjolla on turha remiksaus ”Crawl”- kappaleesta. AC/DC-, Rush- ja Thin Lizzy-valinnat ovat melko turvallisia, eivätkä kuluneisiin alkuperäisiin tuo mitään uutta. Journey- ja Boston-valinnoista sen sijaan voi antaa pisteet, hieman harvinaisempaa matskua näiden myötä on luvassa.

Hiukan itseäni korpeavat nämä erikois/hyper/kiertueversiot eri albumeista, joilla kuluttaja huijataan ostamaan sama levy useaan kertaan. No meninhän itsekin lankaan, ja huonompiakin bonareita on levyillä nähty kuin nämä kuusi coveria. Tiedoksi Anthraxia työkseen keräileville, että alkuperäisen julkaisun bonuskappale ”New Noise” löytyy myös tältä uudelta versiolta, vaikka biisiä ei takakanteen ole listattukaan.

Julkaisupolitiikka olkoot mitä on, ”Worship Music” on puutteistaan ja lievästä epätasaisuudesta huolimatta kokonaisuutena Anthraxin paras tuotos sitten vuoden 1993 loistavan ”Sound Of White Noisen.” Toivottavasti uusia levyjä saadaan vielä tulevaisuudessa lisää.

8/10

Ville Krannila[/three_fourth] [one_fourth_last]

10431705_589474884506548_3742956140381276740_n

1.Worship
2.Earth On Hell
3.The Devil You Know
4.Fight ’Em Till You Can’t
5.I’m Alive
6.Hymn 1
7.In The End
8.The Giant
9.Hymn 2
10.Judas Priest
11.Crawl
12.The Constant
13.Revolution Screams[/one_fourth_last]

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here