Aephanemer – Prokopton (2019)

Ranskalainen Aephanemer on melko tuntematon nimi täällä Härmässä. Vuonna 2013 perustettu yhtye herätti allekirjoittaneen mielenkiinnon viisi vuotta sitten ilmestyneellä ”Know Thyself”-EP:lla. Rivakkaotteinen ja raikkaan kuuloinen melodeath-paahto upposi kuin Kalevan Pallon pudotuspelihaaveet tänä keväänä. Paria vuotta myöhemmin julkaistu debyytti (”Memento Mori” 2016) vahvisti tuota tunnetta entisestään.

Debyytillä esiintyi kypsän kuuloinen sekä ammattitaitoinen ryhmä ja lopputulos oli ensilevyksi asiallinen. ”Prokoptonia” kohtaan kohdistuu siis kovia odotuksia. Pystytäänkö niihin vastaamaan ja ylittämään entuudestaan korkealla oleva rima?

Ensimmäiset kuuntelut paljastavat, ettei tutuilta vesiltä olla lähdetty kauas ja samoilla hyviksi havaituilla elementeillä jatketaan edelleen. ”Prokopton” on täynnä jylhiä ja yltiömelodisia sävellyksiä sekä vahvaa syntikoiden läsnäoloa. Nämä ainekset yhdistettynä Marion Bascoulin örinään nousivat jo debyytillä bändin tavaramerkeiksi.

Kappalemateriaali on tasaista, kuten oli myös ”Memento Morilla”. Nyt ruuvia on saatu kiristettyä ja biiseihin on siunaantunut lisää tarttumapintaa sekä sisältöä. Mukana on ripaus sinfonisia elementtejä, mutta ei liikaa. Sävellysten jo aiemmin mainittu raikkaus on edelleen läsnä ja ne ovat helposti lähestyttäviä ja samalla sopivan haastavia.

”Prokopton” vastaa saamaansa haasteeseen ja onnistuu ylittämään siihen kohdistuneet odotukset. Kokonaisuutena levy on vahvempi, valmiimpi sekä mielenkiintoisempi kuin edeltäjänsä. Mukaan on vuoltu myös pari kunnon ässävetoa. Esimerkiksi videobiisi ”Bloodline” omaa sellaisia melodioita, jotka tarttuvat kuin flunssa päiväkodista. Aephanemer on rakennellut levyn, joka melodödiksen ystävien kannattaa ehdottomasti ottaa haltuun. Kummelia lainaten: ”Kylä lähtee!”

8+/10

Miika Manninen

1.Prokopton
2.The Sovereign
3.Dissonance Within
4.Snowblind
5.At Eternity´s Gate
6.Back Again
7.Bloodline
8.If I Should Die

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here