AC/DC:n ensimmäisestä Suomen keikasta Helsingin Kulttuuritalolla 40 vuotta

AC/DC esiintyi Helsingin Kulttuuritalolla 40 vuotta sitten 19.9.1977. Kyseessä oli hard rock-legendan ensimmäinen vierailu Suomeen.

Tuolloin bändi oli Suomessa vielä varsin tuntematon ja Amerikan läpimurto häämötti sekin edessäpäin. Yhtye oli tehnyt ensimmäisen kiertueen uudella mantereella vasta heinäkuussa. Englannissa sen sijaan oli jo ehditty herättää melkoista kohua ja yhtyeen aiemmin 1977 julkaisema ”Let There Be Rock”-albumi keräsi energisyydellään ja aikakauden vastaisella rosoisuudellaan huomiota. Listoillakin oli levyn myötä murrettu top-100, mikä oli todella kova saavutus. Punkin ja discon valtakaudella kyseessä oli uuden ajan soundi, joka tuntui nousevan suoraan kellareista sekä viemäreistä. AC/DC:tä vihattiin, mutta yhtyeen suosio kasvoi vastustuksesta huolimatta nopeasti myös kriitikoiden keskuudessa.

Metalli- ja rock-yhtyeiden esiintymiset eivät Suomessakaan tuolloin olleet aivan arkipäivää. Jäähallikeikkojen arkipäiväistyessä vasta seuraavan vuosikymmenen puolelle Helsingin Kulttuuritalo oli kuitenkin usean supertähden konserttien näyttämönä jo 1970-luvulla. Paikassa olivat vierailleet ennen AC/DC:tä vuosikymmenen aikana mm. Led Zeppelin, Status Quo sekä Queen. Zeppelinin helmikuun 1970 keikkaa edelsi pitkä puheenvuoro, jossa yleisöä kiellettiin innostumasta liikaa, tai muuten konsertti saatettaisiin keskeyttää. Paikalla olleiden muistikuvien mukaan ensimmäinen kunnolla yleisöä liikkeelle saanut keikka toteutui 1977 AC/DC:n lisäksi Ramonesin esiintyessä Kulttuuritalolla.

Mikael Huhtamäen kirja ”Live in Finland – kansainvälistä keikkahistoriaa Suomessa 1955-1979” sisältää anekdootteja keikasta ja kertoo paikalla olleen 550 katsojaa eli kolmannes Kulttuuritalon kapasiteetista. Liput maksoivat 20-25 markkaa.

Promoottori oli kehottanut yhtyettä soittamaan vuonna 1958 valmistuneen ja pääasiassa klassisen musiikin käyttöön tarkoitetun talon akustiikka huomioiden hiljempaa ja yleisön korvia miellyttäen. Bändi käänsi kuitenkin ääninapin maksimiin ja yleisöä lähti paikalta korviaan pidellen. Volyymitasoksi arvioitiin taka-alalla 140 desibeliä, mutta jää arvoitukseksi oliko jollain asian varmistanut mittari todella mukanaan.

Bon Scott oli keulamiehenä omassa luokassaan ja rosoisella karismallaan vetosi yleisöön. Illan päähuomion varasti keikka-arvioissa kuitenkin lavalla sähköjäniksen tavoin pyörinyt vasta 22-vuotias kitaristi Angus Young:

Illan paras oli ennen kaikkea ja ehdottomasti Angus Young. Poika pani piuhattoman kitaransa soimaan kuin Vimpelin Väinämöinen kanteleensa. Ei yhtä hitaasti, mutta hartaasti! Angus kiisi pallosalaman pitkin poikin. Vahvistinkaappien päälle, yleisön joukkoon, ympäri salia roudarin harteilla ratsastaen – eivätkä kitaran kielen hiljenneet hetkeksikään. Älkää antako koulupojan ulkonäön hämätä! Polvihousut jalassa, koululaukku selässä ja lippis silmillä lavalle ilmestynyt 18-vuotias Angus on sähköankerias vailla vertaa!

AC/DC:n musiikillinen kokoonpano oli vakiintunut siihen tunnetuimpaan Youngin kitaristiveljesten takana. Bassoraidat vielä ”Let There Be Rockille” soittanut Mark Evans oli korvattu yhtyeestä vasta viime vuonna eläköityneellä Cliff Williamsilla ja rummuissa takoi niin ikään kaksi pitkää rupeamaa bändissä soittanut Phil Rudd.

Säännöllisesti livenä kuullut ”Hell Ain’t A Bad Place To Be” sekä ”Bad Boy Boogie” yhdistivät Malcolm Youngin vastustamattoman kitarariffit ja Ruddin selkeän suoraviivaisen rumputyylin Bonin sarkastiseen lauluun ja aiemmasta vielä korkeamman vaihteen löytäneen Anguksen soolorevittelyyn. Jälkimmäiseen biisiin sisällytettiin konserttilavalla kitaristin tavaramerkiksi muodostunut striptease-rutiini. Voi vain kuvitella millaisia reaktioita tämä on aiheuttanut Elviksen kuolemasta toipuneessa kekkoskauden Suomessa.

Yhtye ei ”Let There Be Rock”- kiertueella antamissaan haastatteluissakaan säästellyt kritiikkiä vuosikymmenen jättiläisiä kohtaan tai hävennyt saamaansa rock’n’roll-leimaa. Angus Young:

Me soitamme rock’n’rollia ja välitämme yleisölle sen. Emme toista muiden tekemiä juttuja vaan teemme sitä, mikä on aina ollut läsnä. Kun soitat ”älykkäämpää” musiikkia, oletat itsekeskeisesti että katsojat ovat mukana jutussa ja tajuavat mitä haluat musiikilla välittää. Olen nähnyt Led Zeppelinin livenä ja he soittivat kolme tuntia. 2½ tuntia yleisön puutumista ja sen jälkeen he vetivät esiin vanhan rock’n’roll-kappaleen saadakseen ihmiset liikkumaan. Se oli sairasta. Heidän pitäisi olla jännittävin rock’n’roll-yhtye maailmassa Rolling Stonesin kanssa, ja he eivät soita rockia lavalla. Ja Stones soittaa soul-musiikkia nykyään, saisivat jättää sen niille jotka osaavat sen parhaiten.

AC/DC tulisi vierailemaan Suomessa 10 kertaa seuraavien 40 vuoden aikana, tosin seuraavaa visiittiä saatiin odottaa vuoden 1986 ”Fly On The Wall”-kiertueen Helsingin jäähallikeikkaan. Yhtyeen tulevaisuuden ollessa suuri kysymysmerkki, mahdollisesti viimeiseksi jäävä Suomen konsertti toteutui 30 vuotta myöhemmin jälleen huomattavasti suuremmissa puitteissa heinäkuussa 2015 Hämeenlinnassa Kantolan Tapahtumapuistossa.

Teksti: Ville Krannila

Syyskuun 1977 keikalta ei tiettävästi ole jälkipolville säilynyt audio- tai videomateriaalia, mutta alla olevista samana vuonna taltioiduista pätkistä voi katsoa millaista meno tuohon aikaan oli. Kuunneltavissa on myös 50 minuutin audionauhoitus Berliinistä 25.9.1977 vajaa viikko Kulttuuritalon esiintymisen jälkeen:

Yhtyeen Kulttuuritalon settilista suurella varmuudella noudatti yhtyeen syksyn 1977 Euroopan kiertueella hyödyntämää tiivistä noin 10 kappaleen kokonaisuutta:

AC/DC Setlist Kulttuuritalo, Helsinki, Finland 1977, Let There Be Rock

Lähde: Classic Rock & Huhtamäki, Mikael – Live in Finland – kansainvälistä keikkahistoriaa Suomessa 1955-1979

Viittaukset: Radio Nova

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here