AC/DC – Ballbreaker (1995)

AC/DC julkaisi kahdennentoista studioalbuminsa ”Ballbreaker” (Australiassa levy oli bändin kolmastoista levy) syyskuussa 1995. Odotukset ennen levyn ilmestymistä olivat korkealla, sillä tuotannosta vastasi jo tällöin superluokkaan laskettu Rick Rubin, jonka kanssa bändi oli ”harjoitellut” työskentelyä Last Action Hero-leffan soundtrackilla olleella biisillä ”Big Gun”. Rubinin läsnäolon lisäksi fanien odotuksia nosti monien mielestä ainoan oikean AC/DC-rumpalin Phil Ruddin paluu bändiin. Rudd oli poistunut yhtyeestä ”Flick Of The Switchin” (1983) julkaisun aikoihin.

”Ballbreaker” lähtee käyntiin miehekkäästi ensimmäisellä singlejulkaisulla ”Hard As A Rockilla”. Kappaleen introsta asti on selvää, että tämä on AC/DC:tä. Komean avausraidan jälkeen bändi jatkaa mainiosti nimetyllä kakkosrallilla ”Cover You In Oil”, joka täyttää kaikki AC/DC-kipaleen vaatimukset: mainio riffi, tarttuva kertosäe ja ns. asiaan keskittyvät kieli tiukasti poskessa tehdyt lyriikat. Avauskaksikon jälkeen bändi vaihtaa ilkeämmän vaihteen päälle kahden seuraavan kappaleen ajaksi, sillä tylympi The Furor ja blues-henkinen Boogie Man olivat onnistuneita muistutuksia siitä, kuinka tuima AC/DC halutessaan voi olla. Mainion alun jälkeen bändin ote kuitenkin lipsuu. Mielestäni levyn 7:stä viimeisestä kappaleesta ainoastaan mainiolla kertosäkeellä varustettu levyn toinen sinkkubiisi Hail Caesar (raita 7), pikkutuhma Caught With Your Pants Down (raita 9) sekä viimeisenä kuultava vastustamattomasti eteenpäin runnova levyn nimikkobiisi Ballbreaker ovat AC/DC-suodattimen läpäiseviä biisejä. Loput neljä biisiä, eli The Honey Roll (raita 5), Burnin’ Alive (raita 6), Love Bomb (raita 8) ja Whiskey On the Rocks (raita 10) jäävät mielestäni bändille varsin harvinaiselle täytebiisi-tasolle.

Paljon on keskusteltu siitä oliko Rubinin ja AC/DC:n ”avioliitto” onnistunut. Jos levyä arvioi tuotannollisista näkökulmista, niin levyhän soundaa klassiselta AC/DC-levyltä, eli perusta on kunnossa. Toisaalta sessioita sävytti useampi yhteenotto Rubinin ja Malcolm Youngin välillä johtuen mm. siitä, että Rubin vaati bändiltä jopa 50 ottoa/biisi. Toinen syy ongelmiin bändin ja tuottajan välillä oli Rick Rubinin toistuvat poissaolot studiosta. Mies poistui tasaisin väliajoin studiosta työskentelemään samanaikaisesti äänitettävän Red Hot Chili Peppers-levyn ”One Hot Minute” pariin. Levy jäi ainoaksi Rubin-AC/DC-levyksi, joten ehkäpä siitä voi päätellä jotain millaiseksi osapuolet itse kokivat yhteistyön. Levyn myyntiluvut olivat kuitenkin varsin hyvät, sillä Ballbreaker möi pelkästään USA:ssa yli 2 miljoonaa kappaletta.

Tätä arviota tehdessäni kuuntelin ”Ballbreakerin” useamman kerran läpi, mutta levyn status on omassa AC/DC-rankingissa yhä se sama: se kuuluu AC/DC:n kolmen heikoimman levyn joukkoon. Tunnustan: en tunne ketään muuta, joka ajattelee näin. Mutta makunsa kullakin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kyseessä olisi huono tuotos. Bändiä 30 vuotta fanittaneena olen sitä mieltä, että AC/DC on yksinkertaisesti maailman kovin rockyhtye ja hieman heikommankin biisinipun kanssa potkii persausta. Lopuksi voi todeta, että levy ei voi koskaan olla huono, kun muistaa sen olleen useamman sopivin virvokkein varustetun saunaillan soundtrack. Saunailtojen aamut ovat sitten kokonaan toinen tarina.

7/10

Ilkka Järvenpää

1. Hard As A Rock
2. Cover You In Oil
3. The Furor
4. Boogie Man
5. The Honey Roll
6. Burnin’ Alive
7. Hail Caesar
8. Love Bomb
9. Caught With Your Pants Down
10. Whiskey On The Rocks
11. Ballbreaker

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here