Tuska-viikonlopun loppurutistuksen aloitti ensimmäistä kertaa järjestetyn Tuska-torstai -kisan voittaja Where’s My Bible. Voitosta heltisi paitsi paikka päälavalla, myös levytyssopimus. Omaan makuun pojat tuuttasivat sunnuntain alkuun hieman liian reipasta räimettä, joten aikaa jäi muun muassa käydä etäämmällä ihmettelemässä läpileikkausta Tuskan julisteista vuosien varrelta.

Oman Tuska-sunnuntaini korkkasi tosiasiassa vasta Battle Beast, joka on jo vankan puoleisella kokemuksella pettämätöntä huvia ja ehtymätön energian lähde. Väkevä-teltan meininki oli Battle Beastin tuttuun tapaan riehakas ja hyväntuulinen, vaikka omiin tuntosarviin yhtyeellä ehkä hippusen painoi reipas keikkaputki. Mutta ei käy valittaminen, Taistelupeto oli jälleen viikonlopun parhaimmistoa.

Hienoista kulumista saattoi tarkkaan kuuntelemalla huomata Noora Louhimon äänessä keikan ensimmäisessä hidastempoisemmassa kappaleessa, ”Black Ninjassa”. Onneksi Nooran ääni, yleisö ja bändi lämpeni jälleen keikan puolen välin jälkeen reippaan ”Bastard Son of Odinin” tahdissa. Loppukeikan hittikimara ”Touch in the Night” ja ”King for a Day” veivät selvästi jo omalla iloisella painollaan, ja Tuskan keikka olikin hyvä päättää iki-ihanan ”Beyond the Burning Skiesin” säveliin.

 

Dirkschneiderin aloitellessa aurinko killotti siniseltä taivaalta niin terävästi, etten ollut ainoa varjon suojiin pyrkivä festarivieras. Udon ääni on yhä rautaa ja soitto kulki sujuvasti, vaikka varsinkin yhtyeen nuorimmat jäsenet olivat tuskin edes pilkkeenä isänsä silmäkulmassa Acceptin julkaistessa keikalla soitettuja kipaleita. Yleisössä joku hyvämuistinen fani kommentoi settilistaa, joka oli edellisen Suomen keikan kanssa sama, mutta seikka tuskin haittasi juuri ketään kuulijoista. Tärkeintä oli, että “London Leatherboys” ja “Balls to the Wall” soi. Ensi reissulle onkin jo luvattu uutta settilistaa.

Päivän odotettu kohokohta oli Apocalyptican Metallica-setti. Tällä keikalla kaikki biisit oli tuttuja ja mukana pääsi laulamaan monessa kohtaa. Henkilökohtaiselta Metallica-suosikilta “Master Of Puppetsilta” kuultiin useampi biisi, päivän kohokohtana takuuvarma energiapiikki “Battery”. Setissä kuultiin myös upea ”Orion” sekä ”Escape”, jotka Eicca Toppisen mukaan kuultiin nyt Tuskan päälavalla ensimmäistä kertaa livenä.

Positiivisella energiallaan varautumisesta huolimatta yllättämään päässyt sellonelikko rumpaleineen sai hetken miettimään, voisiko loppupäivällä olla enää vastaavaa tarjolla.


Onneksi kuitenkin Sonata Arctica oli tapansa mukaan lämmin ja hauska livekokemus. Tony Kakon välitön ja suora yhteys yleisöön ja radiosoitosta tutuksi tulleet kappaleet, kuten ”The Wolves Die Young”, ”Fullmoon” ja ”I Have A Right” jaksavat aina sekä ilahduttaa että laulattaa, vaikka en oikeastaan koskaan soita Sonata Arcticaa muuten vain kuunnellakseni. 

Sunnuntain ja festarin päätteeksi soittanut Mastodon houkutteli aurinkoiselle aukealle ihmisiä lähes silmänkantamattomiin. Itselle Mastodon oli tässä vaiheessa viikonloppua liian iso pala purtavaksi. Vaikkapa lauantai-iltana keskittymistä vaativa yhtye olisi saattanut iskeä napakammin.

Tuska tuli, näki ja voitti selvästi tänäkin vuonna. Siitä todistaa tyytyväinen metalliväki, festariväen puolesta rauhallisissa merkeissä viikonloppunsa viettänyt Helsingin poliisi sekä kävijäennätyksiä lyönyt itse tapahtuma.

Ensi vuoteen taas!

Teksti & kuvat: Raisa Krogerus

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here